Journalismin Suomi

HEIKKI LUOSTARINEN – Tämä kirjoitus kertoo Suomen mediajulkisuuden kehityksestä itsenäisyyden aikana kolmen Luostarisen kautta: ukkini Toivon, minun itseni ja poikani Vertin. Olemme kaikki olleet sen verran esillä – keräsin kustakin runsaat sata mediatekstiä – että jotakin voi sanoa. Topista oli juttuja eniten vuosina 1927–1937, minusta 1985–1995 ja Vertistä nyt aivan viime aikoina. Topi oli julkisuuden alkaessa 28-vuotias, samoin minä ja Vertti on nyt juuri sen ikäinen.

HEIKKI LUOSTARINEN – Imatralla ilmestyvä sanomalehti Ylä-Vuoksi kirjoitti 5. syyskuuta vuonna 1936 näin: ”´Ruhristamme´ on kirjoitettu romaaneja, täytetty sanomalehtien palstoja sanoin ja kuvin, retkikuntia täällä käy päivittäin ja viikoittain kymmenittäin tutustumassa ihmeellisen Ylä-Vuoksen laaksoon, jossa teollisuuslaitos pyörii teollisuuslaitoksen kyljessä.” [1]

ARI HEINONEN – Toisaalla tässä blogissa Janne Ridanpää kertoo , kuinka 1990-luvun puolivälin Helsingin Sanomissa otettiin ensimmäisiä askeleita verkkoaikakauden viestintäympäristöön. Ideoita riitti VHS-kasettilehdestä cd-rompulla jaettavan lehden kautta lopulta syntyneeseen verkkolehteen – jota tosin kutsuttiin vain Verkkoliitteeksi. Ajankuva on osuva, sillä pitkin ja poikin Suomen lehtitaloja yritettiin tuolloin muodostaa edes jonkinlaista käsitystä internetin merkityksestä omalle toiminnalle. Julkaisin vuonna 1997 tutkimusraportin Sanomalehdistö ja internet , jonka melkoisen suurellisen pääotsikon täsmentävä alaotsikko kuvasi ajan tunnelmia vähän Ridanpään kertoman tapaisesti: ”Toiveita, huolia, epätietoisuutta”. Raportissa sanomalehtien päätoimittajat kertoivat, miten he suhtautuvat internetiin ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa lehtien tekemiseen. Näin tervehti Aamulehti lukijaansa verkossa vuonna 1996. Julkaisua luvattiin päivittää joka arkipäivä puoleen päivään mennessä. K...

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuoden 2027 eduskuntavaalien lähtölaukaus ammuttiin sunnuntaina 23.11.2025. Silloin valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi STT:n haastattelussa, että ministeriö on aloittanut valmistautumisen vaaleihin. [1] Niemelä kertoi ennakkotietona, että talouspolitiikan lähtökohtia arvioiva virkapuheenvuoro (aiemmin virkamiespuheenvuoro) sekä erilaisten sopeutustoimien tuloksia esittelevät meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus julkaistaan nyt jo alkusyksystä 2026. Ennen vuoden 2023 vaaleja virkamiespuheenvuoro julkaistiin joulukuussa ja kartoitukset maaliskuussa.

HEIKKI LUOSTARINEN – Luostariset ovat keskimääräistä väkeä. Meitä ei ole vähän eikä paljon, kerrallaan on elossa noin kaksi tuhatta. Korhosia ja Virtasia on kymmenen kertaa enemmän. Emme ole kuuluisia, emme Nykäsiä, Kekkosia tai Sibeliuksia, emme päivystäviä dosentteja tai julkkiksia. Mutta on meissä muutama keskitunnettu. Tulemme Suomen keskiosista ja sukukokousten kuvista päätellen olemme keskikokoisia sekä pituuden että leveyden puolesta.

PERTTI SUHONEN – Eduskuntavaalien jälkeinen journalismi on usein poliittista sanan vahvassa mielessä. Lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa pohditaan vaalien tuloksia ja otetaan kantaa uuden hallituksen kokoonpanoon. Kannanottoja perustellaan painavimmin vetoamalla kansaan, demokratiaan ja parlamentarismiin.

HEIKKI LUOSTARINEN – Tammikuussa 2025 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäiset edustajat aloittivat työnsä Euroopan parlamentissa. Nämä 16 tieraivaajaa valitsi eduskunta silloisten voimasuhteidensa mukaan kahden vuoden siirtymäajaksi. Lokakuussa 1996 järjestettiin sitten oikeat eurovaalit.

MATTI MÖRTTINEN – Ensimmäiset suomalaiset europarlamentaarikot olivat ilman muuta mielenkiintoinen joukko, kuten Heikki Luostarinen kirjoittaa blogitekstissään. Ja edelleen Heikkiä myötäillen; silloinen pispalalainen ja nykyinen rautajärveläinen Marjatta Stenius-Kaukonen oli vielä omassa sarjassaan kuudentoista tienraivaajamepin joukossa.

JANNE RIDANPÄÄ – Kirjapainon perustaminen oli menneillä vuosisadoilla vaativa tehtävä. Liiketaloudellisten edellytysten lisäksi oli huomioitava lainsäädäntö. Vielä 1900-luvun vaihteessa voimassa oli Ruotsin vallan ajalta periytyvä laki, jonka mukaan kirjapainoja sai perustaa vain kaupunkeihin. Lainsäädäntö, sensuuri ja ailahteleva talous riiputtivat sanomalehti- ja kirjapainohankkeiden yllä Damokleen miekkaa. Etenkin venäläistämiskausien aikana vallanpitäjät käyttivät lakia hyväkseen kontrolloidakseen epäilyttäviä painopuuhia. Kaupungeissa kirjapainojen piti toimia myös siksi, että elinkeinon harjoittamista yleisesti ja maaseudulla erityisesti oli perinteisesti rajoitettu. Privilegioihin ja keisarillisiin mahtikäskyihin perustunut kaupunkipolitiikka jäi ajastaan jälkeen 1800-luvun lopulla. Kaupunkimaiset yhteisöt eivät enää syntyneet sinne, minne hallitsija määräsi, vaan sinne, missä kauppa kävi ja tehtaat tuprusivat. Kun väestö kasvoi ja lukutaitokin koheni, kasvoi myös uutisnälkä...

HEIKKI LUOSTARINEN – Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen 1970-luku on myyttiripustin. Laitosta on muisteltu hurmahenkisen taistolaisuuden pesäpaikkana tai Neuvostoliiton johtaman maailmanvallankumouksen etäispesäkkeenä, kuten Esko Salminen kirjassaan Viestinnällä vallankumoukseen (2004). Salmisen teos päättyy virkkeeseen: ”Suomi yritettiin siirtää punaisen radikalismin voimin sosialistiseen järjestelmään, keinoja kaihtamatta ja Neuvostoliiton tuella – tilanteen niin salliessa vaikka väkivalloin”. Tiedotusopin laitoksen rooli vallankumouksessa oli aivopestä toimittajaopiskelijat kommunisteiksi, vallata heidän avullaan Suomen viestinnän avaintehtävät ja toteuttaa Suomen itsenäisyyden ja arvopohjan tuhoava tajuntavallankumous. Journalismin Suomi -blogi julkaisi talven 2024–2025 aikana neliosaisen sarjan Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksesta 1970-luvulla. Tämä juttu esittelee sarjan osat ja tiivistää sen keskeisen sisällön. Yksi myyteistä kertoo, että tiedotusopissa...

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuonna 2004 ilmestyi Esko Salmisen kirja Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Salminen toimi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella journalistiikan apulaisprofessorina ja professorina vuosina 1982–2000.

HEIKKI LUOSTARINEN - Tampereen yliopistossa vaihtui aikakausi 1970-luvun viimeisinä vuosina. Taistolainen opiskelijaliike kadotti vauhtinsa ja suurella innolla aloitettu demokraattinen varjohallinto hiipui pois. Opiskelijoiden poliittinen tarmo taittui tai löysi uusia kohteita. Tiedonantaja vaihtui Pahkasikaan ja poliittinen laululiike punkkiin. Tämä juttu kertoo noista käänteen vuosista 1977–1979 tiedotusopin opiskelijoiden elämässä.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuosi 1973 ei ollut mukava porvarilliselle Suomelle. Yhdysvallat alkoi vetäytyä Vietnamista ja terrorismi muuttui Länsi-Euroopassa arkipäiväksi. Suomessa taistolaisliike lihoi ja ärjyi yliopistoissa ja yritti valtaan myös kouluneuvostovaaleissa. Eduskunnassa ehdotettiin rauhanlakia, jonka uskottiin kieltävän kaiken Neuvostoliiton arvostelun. Vasemmisto eteni, minne katsoikin.

HEIKKI LUOSTARINEN – Tapasimme ensimmäisen kerran syyskuussa 1977 Tampereen Ylioppilastalolla. Istuimme samassa pöydässä uusien opiskelijoiden tutustumistilaisuudessa. Muistan Riston olleen meistä kolmesta varmin siitä, miksi oli hakenut lukemaan tiedotusoppia ja tietävän parhaiten, mitä aikoi jatkossa tehdä. Pertti ja minä olimme hyvin epävarmoja tulevasta.

HEIKKI LUOSTARINEN – 1.4.2024. Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Punavuoressa osoitteessa Yrjönkatu 8–10 B. Talo on vanha ja arvokas jugendrakennus, valmistunut vuonna 1909. Parhaillaan myynnissä olevasta kolmiosta pyydetään 11 000 euron neliöhintaa.

Heikki Luostarisen tutkimus Velka vaaliaseena on ilmestynyt Tampereen yliopiston julkaisemana sähköisenä kirjana osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3606-6 . Tutkimuksen ensimmäinen versio ilmestyi Journalismin Suomi -blogissa 8.5.2024. Kirja on paranneltu ja ajan tasalle saatettu laitos blogin tekstistä.

HEIKKI LUOSTARINEN – Perinteinen suomalainen kesähuvi on naureskelu lomamatkan varrelle jäävien kuntien kömpelöille iskulauseille: Joroinen – Savon Pariisi. Höh-höh. Lieto – täällä on kaikki. Jaa että kaikki! Hollywood of Finland – Pornainen. No just! Kuntien sloganit ovat olleet suomalaisten riemuna ja riesana jo 86 vuotta, jolloin juttu sai alkunsa Tampereella. Aloitetaan siis sieltä ja silloin.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuoden 2023 huhtikuussa käytiin Suomessa hyvin tavalliset eduskuntavaalit, joiden tärkein kysymys oli julkinen velka. Valtiovarainministeriö vaati sopeuttamaan tulevan vaalikauden aikana julkista taloutta kuuden miljardin euron verran. Osa puolueista hyväksyi VM:n esityksen sellaisenaan saaden rinnalleen elinkeinoelämän etujärjestöt, Suomen Pankin, tasavallan presidentin sekä suuren osan suomalaista uutismediaa ja kansaa.