Journalismin Suomi

HEIKKI LUOSTARINEN – Tammikuussa 2025 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäiset edustajat aloittivat työnsä Euroopan parlamentissa. Nämä 16 tieraivaajaa valitsi eduskunta silloisten voimasuhteidensa mukaan kahden vuoden siirtymäajaksi. Lokakuussa 1996 järjestettiin sitten oikeat eurovaalit.

MATTI MÖRTTINEN – Ensimmäiset suomalaiset europarlamentaarikot olivat ilman muuta mielenkiintoinen joukko, kuten Heikki Luostarinen kirjoittaa blogitekstissään. Ja edelleen Heikkiä myötäillen; silloinen pispalalainen ja nykyinen rautajärveläinen Marjatta Stenius-Kaukonen oli vielä omassa sarjassaan kuudentoista tienraivaajamepin joukossa.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuonna 2004 ilmestyi Esko Salmisen kirja Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Salminen toimi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella journalistiikan apulaisprofessorina ja professorina vuosina 1982–2000.

PERTTI SUHONEN & LIISA SUHONEN – Tämä on kertomus pienen tutkimuksen saamasta laajasta ja värikkäästä mediahuomiosta kesällä 1973. Meillä on henkilökohtainen suhde aiheeseen, sillä teimme tuon tutkimuksen yhdessä. 24.7.1973 julkaistiin raportti Turvattomia suomalaisia, Tutkimus turvattomuuden kokemisesta . [1] Tutkimus tehtiin Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen aloitteesta ja sen myöntämällä apurahalla. Tiedotustilaisuudessa puhetta johti johtokunnan puheenjohtaja, Tampereen yliopiston professori Olavi Borg. Tilaisuudessa jaettiin tutkimusraportti ja kahden liuskan lehdistötiedote, jossa selostettiin tutkimuksen luonnetta, aineistoa ja keskeisiä tuloksia. Hankkeessa turvattomuuden kokemista tutkittiin keskustelunomaisilla haastatteluilla, joita tuohon aikaan kutsuttiin syvähaastatteluiksi. Myöhemmin tällaista aineistonkeruuta on luonnehdittu avoimin kysymyksin toteutetuksi teemahaastatteluksi. Tällaisen aineiston kokoaminen ja sen analysointi ovat suuritöisiä ja ...

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. ARI HEINONEN – Lokakuussa 1995 käynnistyi Tampereen yliopistossa postituslista journalismi@uta.fi, joka syntyi mahdollistamaan keskustelua alan ihmisten kesken. Se oli suljettu lista, jonne pääsi vain listan ylläpitäjien hyväksynnällä. Varsinaista moderointia listalle ei kuitenkaan ollut, kuten listaa esitelleellä verkkosivulla kerrottiin: ”Lista on suljettu, mutta keskusteluissa kukoistaa sananvapaus. Tämä tarkoittaa sitä, että itse kukin lähettää puheenvuoronsa listalle ilman listanpitäjän vaikutusta tai sensurointia.” Journalismi-listana tunnetun postituslistan perusajatus oli ”toimia suomenkielisenä yhdysvälineenä ja ammatillisen ajatustenvaihdon kanavana journalismin tekijöiden, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden välillä”. Journalismi-listan juhlasivua lokakuulta 1999. Vielä 1990-luvun puolivälin tien...

HEIKKI LUOSTARINEN - Tampereen yliopistossa vaihtui aikakausi 1970-luvun viimeisinä vuosina. Taistolainen opiskelijaliike kadotti vauhtinsa ja suurella innolla aloitettu demokraattinen varjohallinto hiipui pois. Opiskelijoiden poliittinen tarmo taittui tai löysi uusia kohteita. Tiedonantaja vaihtui Pahkasikaan ja poliittinen laululiike punkkiin. Tämä juttu kertoo noista käänteen vuosista 1977–1979 tiedotusopin opiskelijoiden elämässä.

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. ARI HEINONEN – Vuonna 1997 maailman väestöstä noin kaksi prosenttia käytti internetiä, heistä enin osa Yhdysvalloissa. Tätä nykyä luku on noin 65 %, joskin esimerkiksi yhteyksien nopeudet ja käytettävät laitteet toki vaihtelevat suuresti. Mutta tuolloin, 1990-luvun pulivälissä Tampereen yliopistossa oli jo järjestetty toimittajille kursseja, joissa ammattikuntaa perehdytettiin internetin mahdollisuuksiin.

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. ARI HEINONEN – Journalismin etiikka on aina ollut tamperelaisen toimittajakoulutuksen ydintä sekä käytännön opetuksessa että tutkimuksessa. Jo ennen 1990-luvun puoliväliä alan tietämystä vietiin verkkoon Tampereella, ja asiasta kerrottiin maailmallakin. Syysnumerossaan vuonna 1993 yhdysvaltalainen mediaetiikan akateemis-ammatillinen julkaisu Media Ethics kertoi, että Suomessa suunnitellaan kansainvälistä ”mediaetiikan ja mediakritiikin hakemistoa”. Minun kirjoittamani jutun mukaan Tampereella tuumittiin, että alan tutkijoiden ja muiden mediaetiikasta kiinnostuneiden yhteydenpitoa voisi parantaa tällaisella palvelulla, jossa olisi paitsi dokumentteja myös esimerkiksi keskustelualue. Työnimenä hankkeella oli Media Ethics and Criticism Directory.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuosi 1973 ei ollut mukava porvarilliselle Suomelle. Yhdysvallat alkoi vetäytyä Vietnamista ja terrorismi muuttui Länsi-Euroopassa arkipäiväksi. Suomessa taistolaisliike lihoi ja ärjyi yliopistoissa ja yritti valtaan myös kouluneuvostovaaleissa. Eduskunnassa ehdotettiin rauhanlakia, jonka uskottiin kieltävän kaiken Neuvostoliiton arvostelun. Vasemmisto eteni, minne katsoikin.

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä ARI HEINONEN – Tampereen yliopiston harjoitustoimituksessa siirryttiin verkkojulkaisemisen aikakauteen syksyllä 1995. ”Harkkarissa” oli ja on edelleen tapana simuloida toimitustyötä tekemällä toimitukseksi järjestäytyneissä ryhmissä opettajien ohjaamina harjoitusjulkaisuja. Lukukausien aikana ilmestyvien julkaisujen levikki on aina saattanut olla pieni, mutta tekemisen intensiteetti on ollut vahva. Näin syntyi myös Campus-verkkojulkaisu.

ARI HEINONEN – Kesäkuussa vuonna 1996 lähti Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta minun nimissäni laadittu tiedote alan ammattilehtiin, Journalistiin ja Suomen Lehdistöön. Otsikon mukaisesti tiedotteessa kerrottiin, että laitoksella oli ”päättyneen lukuvuoden aikana testattu internetin erilaisia mahdollisuuksia journalismin kannalta”.

HEIKKI LUOSTARINEN – Tapasimme ensimmäisen kerran syyskuussa 1977 Tampereen Ylioppilastalolla. Istuimme samassa pöydässä uusien opiskelijoiden tutustumistilaisuudessa. Muistan Riston olleen meistä kolmesta varmin siitä, miksi oli hakenut lukemaan tiedotusoppia ja tietävän parhaiten, mitä aikoi jatkossa tehdä. Pertti ja minä olimme hyvin epävarmoja tulevasta.

HEIKKI LUOSTARINEN – 1.4.2024. Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Punavuoressa osoitteessa Yrjönkatu 8–10 B. Talo on vanha ja arvokas jugendrakennus, valmistunut vuonna 1909. Parhaillaan myynnissä olevasta kolmiosta pyydetään 11 000 euron neliöhintaa.

HEIKKI LUOSTARINEN – Perinteinen suomalainen kesähuvi on naureskelu lomamatkan varrelle jäävien kuntien kömpelöille iskulauseille: Joroinen – Savon Pariisi. Höh-höh. Lieto – täällä on kaikki. Jaa että kaikki! Hollywood of Finland – Pornainen. No just! Kuntien sloganit ovat olleet suomalaisten riemuna ja riesana jo 86 vuotta, jolloin juttu sai alkunsa Tampereella. Aloitetaan siis sieltä ja silloin.