Aprilliuutisen kuolema
HEIKKI LUOSTARINEN – 1.4.2024. Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Punavuoressa osoitteessa Yrjönkatu 8–10 B. Talo on vanha ja arvokas jugendrakennus, valmistunut vuonna 1909. Parhaillaan myynnissä olevasta kolmiosta pyydetään 11 000 euron neliöhintaa.
Puoluetoimiston pyhimmässä osassa on liitutaulu, jolle on listattu hallituskauden saavutuksia. Siellä lukee kymmensenttisillä tikkukirjaimilla: ME TAPOIMME APRILLIUUTISET! HYVÄ ME!
Perussuomalaisilla ei luulisi olevan mitään aprillipiloja vastaan, sillä kyse on toisilleen läheisistä elämänilmiöistä. Aprillipilassakin puhutaan pötyä, huijataan ihmiset nolaamaan itsensä ja nauretaan päälle räkäisesti.
Miksi perussuomalaiset kuitenkin tappoivat aprilliuutiset ja miten? Siitä kertoo tämä tutkimus.
* * *
Aprillipilat ovat maailmanlaajuinen ja satoja vuosia vanha ilmiö, ja aprilliuutisillakin on ikää ainakin 200 vuotta. Varhaisia suomalaisia aprilliuutisia tutkineen Kaisa Kyläkosken mukaan ensimmäisiä Suomessa ilmestyneen lehden aprillivitsejä oli Helsingfors Tidningarissa 1.4.1846 julkaistu myynti-ilmoitus karhuntaljalle, jonka kantajaa ei vielä ollut ammuttu: "En björnhud. Björnen är ännu icke skjuten, men förmödas blifwa det innan kort. Anbud göres d. 1 April".[1]
Ilmoitustekstistä puuttui varsinainen huiputus eli lukijoita ei yritetty saada liikkeelle tai muuhun toimintaan. Kyse oli siis vitsistä eikä kepposesta, jollaisia aprilliuutiset tavallisesti tuolloin olivat. Pilan onnistumisen mittasi sen höynäyttämien ihmisten lukumäärä ja se, että muut sanomalehdet jakoivat uutista eteenpäin täytenä totena.
Tamperelaiset saatiin aprillipäivänä 1899 liikkeelle Tampereen Uutisten etusivun ilmoituksella Kalevankankaalla järjestettävästä suuresta eläinnäyttelystä, jossa piti oleman "Leijonia, Elefanttia, Tiikeriä, Leopardeja, Karhuja, Sakaaleja, Krokodiilejä, Käärmeitä, Apinoita, tavattoman suuri Metsäkissa y.m. y.m.”. Viestiä vahvistettiin sisäsivun uutisella, joka oli otsikoitu Tavatonta Tampereella. Siinä kerrottiin, että eläintenkesyttäjä Barnum oli aiempien suunnitelmiensa vastaisesti poikennut eläimiensä kanssa Tampereelle kuultuaan matkalla Toijalaan, että Tampere on lähes yhtä suuri kaupunki kuin Helsinki. Yksityiskohtainen kuvaus eläinretkueen järjestelyvaikeuksista oli varsin uskottava.
Tampereen Uutisten toimitus kirjoitti muutama päivä myöhemmin: “Kun aprillipäivänä on lupa laskea pientä leikkiä, niin toivomme, etteivät ne arvoisat lukijat, jotka mainitun aprillipilan vuoksi saivat asiaa Kalevankankaalle, siitä ole kovasti suutuksissaan, sillä vaikka he eivät saaneetkaan nähdä Barnumin eläinnäyttelyn ihmeitä, niin saivathan siihen sijaan hetkisen hengittää terveellistä kevätilmaa ja nauttia keväisestä säästä.”
 |
| Aamulehden aprillipila. Tampereen historialliset museot. |
Tampereen Uutisten kaukainen edeltäjä oli lontoolainen Evening Standard, joka julkaisi vuonna 1846 uutisen kaupungin ulkopuolella järjestettävästä aasinäyttelystä. Lehteä ei voinut syyttää väärän tiedon levittämisestä, sillä ilmoitetulle paikalle kertyi aprillipäivän aikana runsaasti aaseja.
Ensimmäiset sanomalehtien aprilliuutiset on jäljitetty Englantiin, mistä ne kulkeutuivat 1800-luvun alkupuolella Ruotsin kautta Suomeen. Kehitys eteni lukijoiden julkisesta nolaamisesta ensin heidän yksityiseen nolaamiseensa ja siitä pelkkiin vitseihin.
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat ne monet syyt, jotka ovat vaatineet maailman kaikkien kansalaisten hyppäämistä ilmaan samanaikaisesti jollakin julkisella paikalla. Välivaiheen esimerkki oli Ruotsin TV:n vuonna 1962 antama neuvo muuttaa kotikonstein mustavalkoinen televisio värilliseksi: ruudun ylle piti pingottaa nylonsukkahousut, sillä niiden kuidut taittoivat valoa niin, että lähetys näytti värilliseltä. Viimeiseen ryhmään sopii esimerkiksi Norrtelje Tidningin vuonna 2004 julkaisema juttu uutiskoirasta, joka haistaa, jos kunnan asiapapereissa on jotakin mätää.
Taitoa, etikettiä ja riskejä
Varhaiset aprilliuutiset vaativat tarkkuutta, sillä uutisen tuli olla riittävän uskottava vetääkseen osan lukijoista höplästä, mutta ei niin uskottava, että lankaan menisivät kaikki. Tapana oli tarjota pieniä vihjeitä, joista tarkka ja osaava lukija saattoi huomata pilailun. Jutun piti näyttää asialliselta ja oikealta uutiselta, sillä siihen lysti juuri perustui, mutta olla kuitenkin puuta heinää.
Eteenpäin-lehti kertoi kuuluisan professori Carl af Abasvansin (apinan häntä) pitävän simultaanitulkatun esitelmän otsikolla "Yhteiskuntajärjestyksen alkeita eräitten apinaheimojen keskuudessa".[2]
Aprillietikettiin kuului, että huijauksen paljastuttua paikalle narutetut ruotsia taitamattomat ihmiset nauroivat makeasti ja lähtivät iloisina pois. Tai ainakin lehti kertoi heidän niin tehneen.
Oululainen Kansan Tahto huiputti vuonna 1908 Oulun rautatieasemalle suuren joukon ihmisiä odottamaan turhaan kuuluisan Viaporin kapinallisen Johan Kockin tuloa Suomeen. Lehti kirjoitti: ”Ja kun juna saapui asemalle, otettiin se vastaan hurraten ja — nauraen. Hurraahuutoon yhtyi junamiehistökin. Hupaista oli ja hyvätuulisina palasivat ihmiset tältä pikkuretkeltä.”
Toiminnassa oli omat riskinsä, joista suurin oli se, että huijatuksi tulleet loukkaantuisivat ja kääntyisivät lehteä vastaan. Siksi uutiset pyrittiin pitämään poliittisesti neutraaleina ja kevyeksi mielletyllä alueella.
Toinen riski oli uutisia kohtaan tunnetun luottamuksen mureneminen. 1900-luvun alkupuolella asiaa ei kuitenkaan ajateltu kovin vakavasti, sillä toimittajilla itselläänkin oli ongelmia erottaa toisistaan esimerkiksi lähteiden kertomus ja tosiasialliset tapahtumat. Vasta 2010-luvulla alkoi tämä riski realisoitua.
Aprillipäivän historiassa on kuitenkin myös synkempi puolensa, ripaus karkeutta ja sadismia. Aprillikepposten kohteina olivat usein lapset, jotka oli helppo lähettää esim. kauppaan ostamaan tavaraa, jota ei ollut olemassa. Saman roolin saivat vähälahjaiset lähimmäiset. Pientä sadismin käryä on myös seuraavassa tarinassa: Etelä-Suomen Sanomat kertoi vuonna 1985 Alkon lakon aikana, että varastossa oli paljon juomia, jotka uhkasivat pilaantua ja väljähtyä. Siksi yhtiö ja myyjät sopivat, että ne myytäisiin pois 1.4. klo 9.30–11.00. Koska laadusta ei ollut takeita, hinta oli halpa. Tieto houkutteli pitkäripaisen oven taakse ihmisiä tungokseksi asti ja tuotti jutun kirjoittaneelle toimittajalle huonon omatunnon viinanhimoisten kiusaamisesta. Toimittajana hän osasi samastua pilan uhreihin.
Tutkijat jekutuksen kimpussa
Aprilliuutisille tyypillinen kulkeminen toden ja tarinan rajaviivalla on kiinnostanut myös tutkijoita, sillä se avaa käänteisesti niitä tapoja, joilla uutisen uskottavuutta rakennetaan ja joiden vuoksi yleisö journalismiin luottaa, jos luottaa. Erityisesti journalismin lingvistisessä tutkimuksessa näytetään kiinnostuneen aprilliuutisten kielellisistä ratkaisuista sekä faktan, fiktion ja huumorin suhteesta.[3]
Aprilliuutiset ovat kiinnostavia myös journalismin etiikan kannalta, sillä ne tuovat näkyville toimittajan tehtävän kaksi puolta: yleisöä pitäisi sekä informoida että viihdyttää. Jos et informoi, et ole toimittaja. Ja jos et viihdytä, et ole kauan toimittaja.
Mutta jos oikeat ja varmistetut tiedot ovat koko journalismin kivijalka, miksi sitä pitäisi murentaa edes kerran vuodessa? Ei poliisikaan ota konnia kiinni 364 päivänä vuodessa ja ajele piripäissään ja pyssyä paukutellen sinä yhtenä jäljelle jääneenä (karkausvuotena kahtena) päivänä. Journalismin etiikassa ja sen sopimuksessa lukijoiden kanssa on jokin aprilliuutisten mentävä aukko, joka rentouttaa ja huvittaa. Jonkinlainen jännitettä purkava väärän kuninkaan päivä. Siksi on harmi, että henkireikä suljetaan.
Lehtien pilat avaavat nätisti myös kulttuurihistorian kerroksia. Suomalaisia ja kansainvälisiä aprilliuutisia kerännyt Jouni Paakkinen toteaa, että suomalaisten aprilliuutisten kestosuosikki, halpa tai ilmainen viina, on viime vuosina menettänyt suosiotaan alkoholipolitiikan löystyttyä. Monista ennen naurattaneista piloista, kuten ruokakaupan yhteydessä olevista ”Valinta-Alkoista” on tullut arkipäivää. Paakkisen mukaan myös pyöräilykypärät ja peltipoliisit ovat siirtyneet aprillipiloista todellisuudeksi.[4]
Viinapiloista kuuluisin on vuodelta 1947, jolloin Turun Sanomat kertoi myymättä jääneen Karhu-viinaerän kohtalosta. Valtion tilintarkastajien painostuksesta se kaupataan ”ja tapahtuu se myyminen kaikkialla maassa tänään, huhtikuun 1. päivänä.” Viinakorttia ei tarvita, vaan maitokortti riittää. Pullopulan vuoksi kaikkien toivottiin ottavan mukaan omat astiansa. Uutiskuvat ämpäri kainalossa viinakaupan ovella jonottavista kansalaisista ovat tuttuja myös Norjan ja Ruotsin aprillipäivistä.
Pilauutiset kertovat myös oman aikansa huumorintajusta ja aiheista, jotka koettiin niin kiinnostaviksi, että paikalle oli päästävä. Vaasan Vapaa Sana kertoi otsikolla Hirvittävä löytö 1.4.1910 Vaasan Työväenyhdistyksen pihamaan kaivauksissa paljastuneesta luurangosta, jolla oli kahleet kaulassaan ja vierellään suuri pata. Aprillipilalle tunnusomaisesti löydön ”voi ken tahansa tänään nähdä yhdistyksen pihamaalla”. Olisin varmasti lähtenyt katsomaan, sillä pakko olisi tietää, oliko luurangolla lusikka kädessään.
Maan alta on aprilliuutisten historiassa paljastunut hyvin monenlaista: eteläsavolainen kallo ja väärät sääriluut, muumio, salakäytävä, öljyä ja esihistoriallinen karvaliskoeläin, vurniskainen.
Yksi kestosuosikeista on pitänyt pintansa: raha. Jos verotoimistoista jaettaisiin verokortteja alennetulla prosentilla, mutta vain 1.4., väki saattaisi innostua vieläkin. Myös EU:n direktiivit ovat säilyttäneet suosionsa, kuten puisten saunan lauteiden kieltäminen. Elokuvaohjaajat tarvitsevat hyvin usein vapaaehtoisia avustajia torilla kuvattaviin kohtauksiin huhtikuun ensimmäisenä päivänä.
Aikojen muutos näkyy siinä, että naisille tai eri vähemmistöille nauramista ei pidetä enää yhtä sopivana kuin ennen. Esimerkiksi Daily Mail julkaisi vuonna 2000 uutisen Fatsox-sukista, jotka imevät rasvan kehosta, kun jalat hikoilevat – keksinnön uskottiin poistavan lihavuuden maailmasta. Nyt uutista voitaisiin pitää ilkkumisena lihaville. Suomessa Iltalehti kertoi vuonna 1983 Saksassa keksityn junan, joka kulkee vaihdevuosissa olevien naisten tuottamalla lämmöllä. Juttu sopi varmasti hyvin Iltalehteen Iltatyttö-kuvan ja seksi-ilmoitusten seuraksi.
Sotahirvet tulevat
Yksi aprilliuutisten eettinen ongelma on, että ne saattavat uida huomaamatta osaksi muiden uutismedioiden sisältöjä. Taustatietoja nopeasti googlaava journalisti on aprillialtis, jos ei muista tarkastaa julkaisupäivää.
STT lähetti tammikuussa 2022 jakeluun perättömän uutisen, jossa väitettiin Eppu Normaali Oy:n ostaneen Yleisradiolta Tohlopin toiminnot Tampereella. Virhe tapahtui, kun toimituksessa etsittiin lisätietoa tiedotteeseen, jossa kerrottiin, että Tampereen kaupunki, Yle, Akun Tehdas ja kiinteistöyhtiö SBB Norden kehittävät uutta studiota Tohloppiin. Google-haku vei toimittajan aprillipilaan, joka päätyi STT:n uutiseen.
STT myönsi nopeasti virheensä ja julkaisi korjauksen. Vakavampi – ja hauskempi – tapaus on kaameiden venäläisten sotahirvien tarina.
Yle julkaisi kesäkuussa 2017 uutisen, joka kertoi "Neuvostoliiton sotahirvistä".[5] Iltalehti seurasi perässä pari viikkoa myöhemmin ja lisäsi omia tietojaan:[6]
”Eräiden lähteiden mukaan ensimmäisinä talvisodan jälkeisinä vuosina suomalaiset metsästäjät olivat aivan pelosta sekaisin, kun he metsästyskauden aikana törmäsivät oudosti käyttäytyviin hirviin. Hirvet eivät huomioineet aseiden laukauksia millään tavalla, vaan hyökkäsivät raivokkaasti metsästäjien kimppuun, kun ne kuulivat suomenkielistä puhetta”.
Iltalehden lööpissä luki komeasti: Neuvostoliitto koulutti satoja sotahirviä suomalaisia vastaan. Tunnistivat jopa kielen.
Uutiset herättivät Suomessa vilkkaan keskustelun siitä, kuinka helppoa hirvien kouliminen sotakäyttöön on ja miten ne opetetaan vihaamaan suomen kieltä. Aiemmat kokemukset hirvien yhteistyöhalusta ja kielitaidosta kun eivät olleet kovin rohkaisevia.
Lopulta kävi ilmi, että uutinen perustui venäläisen lehden vuonna 2010 julkaisemaan aprillijuttuun, jonka Huuhkanmäen sotahistoriallinen museo – myöskin venäläinen – oli laittanut seinälleen ja jota se levitti ilmeisesti suomalaisten matkailijoiden määrää kasvattaakseen.
Yle ja Iltalehti saivat Julkisen Sanan Neuvostolta langettavan päätöksen[7] sotahirvistä, mutta virheen myöntäminen oli vaikeaa kummallekin medialle.[8]
Mainosmiesten käsiin
Jouni Paakkisen mukaan aprilliuutiset yleistyivät Suomessa 1930-luvulla. Uutispilojen suosio näyttää olleen korkein vuosina 1960–2000.
2000-luvulla journalistien suhde aprilliuutisiin on ollut kaksijakoinen. Joillekin ne edustavat sidettä vanhaan boheemiin toimitustyön kulttuuriin, kekseliäitten ja hauskojen taiteilijatoimittajien myyttiseen aikakauteen. Ne myös lähentävät journalisteja yleisöön, laskevat heidät kerran vuodessa tavallisen kansan joukkoon puhumaan kukkua tärkeilemisen ja oikeassa olemisen sijasta. Toisille taas on kyse turhasta perinteestä, jota on yritetty pitää hengissä väkisin ja innottomasti.
Aprilliuutisten lukijamäärät ovat todennäköisesti korkeita, ja väki jakaa niitä eteenpäin innokkaasti sosiaalisessa mediassa. Yleisöanalytiikkaan uskova päätoimittaja toivoisi ehkä jokaisen päivän olevan aprillipäivä.
Ylen toimittaja Yrjö Kokkonen julkaisi vuonna 2017 katsauksen aprilliuutisten lajikadosta Pohjoismaissa. Suomessa olivat aprilliuutisista luopuneet jo silloin Helsingin Sanomat, Yle, Hufvudstadsbladet ja useat muut ruotsinkieliset lehdet.[9]
Suunta oli Kokkosen mukaan sama myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa aprilliuutisista alettiin luopua 2010-luvun jälkipuoliskolla Trumpin kauden alettua. Norjassa suurimmat mediatalot, kuten yleisradioyhtiö NRK sekä sanomalehdet VG, Dagbladet ja Aftenposten olivat jo aiemmin lopettaneet käytännön. Vuonna 2017 saman teki mm. Bergens Tidende.
Savon Sanomat julkaisi toistaiseksi viimeisen aprilliuutisensa vuonna 2019. Perusteena lopettamiselle oli poikkeuksellinen aika, koronan ja Ukrainassa käydyn sodan luoma tarve korostaa tarkastetun tiedon merkitystä. Taustalla saattoi olla myös se, että Savon Sanomien koko 2010-luvun luetuin verkkojuttu käsitteli maa- ja metsätalousministeriön valmistelemaa lakimuutosta, joka oli kieltämässä perunan kotikasvatuksen. Aprillipila päihitti lehden kaiken muun tarjonnan ainakin kymmenen vuoden ajalta.[10]
Jouni Paakkisen kokoamat aprilliuutisten kokoelmat ulkomailta ja Suomesta ovat osin hauskaa, osin hieman vaivaannuttavaa luettavaa, sillä monet pilat tuntuvat väkisin väännetyiltä ja kokonaan uutta keksitään harvoin.[11] Dinosauruslöytöihinkin kyllästyy.
1990-luvulla näytti yleistyvän aprilliuutisten käyttö poliittiseen mielipiteenilmaisuun ja pahansisuisuuskin oli sallittua. Demari-lehti esimerkiksi kertoi vuonna 1992 synkän laman keskellä tapahtumasta, jossa pankinjohtajat ottivat Helsingin Senaatintorilla vastaan kansalaisten avustuksia. Tämä vitsi on ikivanha, mutta jatko oli tuoreempi:
”Lahjoittajia viihdytetään KOP:n pääjohtajan Pertti Voutilaisen huuliharppusoololla ja Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin tanssilla. SYP:n pääjohtaja Ahti Hirvonen pyörittää posetiivia laulaen samalla ´kun rahat ei riitä jukulauta!”
Nyt aprillijuttujen suunta on aivan toinen kuin politiikka: kaupallinen hyväksikäyttö ja brändien rakentaminen. Uusin villitys ovat yritysten ja viranomaisten hyvin valmistellut pilat, joilla saadaan herätettyä ihmisten ja median mielenkiinto ja tuotua positiivinen hyvän mielen lisä omaan brändiin. Vaikka uutismedia ei enää omia aprilliuutisia julkaisisi, se tarjoaa kuitenkin tilaa muiden yritelmille.
Helsingin Sanomat esimerkiksi julkaisi 1.4.2024 laajan koosteen eri viranomaisten aprillijäynistä. Nurmijärven kunta oli lähettänyt toimituksiin tiedotteen, jossa kerrottiin, että gps-navigaattoreiden ääni muuttuu Nurmijärven kohdalla Matti Vanhasen ”tunnistettavaksi ja rauhoittavaksi ääneksi”.[12]
MTV:n uutiset tarjoili vuonna 2022 laajan kattauksen yritysten parhaita piloja, joiden joukossa oli Saarioisten ilmoitus kolmen pizzerian avaamisesta Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun. Ravintoloissa tarjoillaan yhtiön kuuluja mikropizzoja, roiskeläppiä, vastapaistettuina.[13]
Ehkäpä aprilliuutisissa on ollut jotakin viatonta ja kömpelöä huumoria, joka on kannattanut ottaa yritysten käyttöön; mainonnassa mikään ei ole niin korruptoitunutta kuin viattomuus. Asialla ovat nyt mainosalan ammattilaiset, eivät enää toimitusten kahvipöydän ideanikkarit.
Aamulehden linja aprilliuutisissa on erityisen kiinnostava siksi, että lehti on varustanut toimittaja Matti Kuuselan verkosta löytyvät jutut varoituksella, jossa sanotaan mm. näin:
”Aamulehti ei selvityksessäkään ole pystynyt varmistumaan kaikkien juttujen todenperäisyydestä. Osasta jutuista on paljastunut eriasteisia journalismiseettisiä ongelmia, kuten sepitettä ja puutteellista lähteistystä. Tämä taustoitus on lisätty kaikkiin verkosta poistettuihin ja sinne palautettuihin Kuuselan juttuihin, koska se on lukijan hyvä tietää.”
Toistaiseksi Aamulehti ei näytä poistaneen vanhoja aprillipilojaan verkosta tai varustaneen niitä varoitustekstillä. Vuonna 2023 aiheena oli kansainvälisen tavarataloketjun päätös rakentaa suuri parkkipaikka Ratinan suvannon päälle.[14] Vuonna 2021 pilan kohteena oli liikennöintinsä juuri aloittamassa ollut ratikka, jonka turvallisuuteen oli jäänyt yksi paha puute:
”Sähköpotkulautoja ei huomattu miettiä ajoissa. Potkulaudan akku voi loppua kiskoja ylittäessä, tai mikä pahinta, käyttäjä eksyy ratikkakaistalle. Sammunut lauta on raskas hinattava. Jos mitään ei tehtäisi, kädettömiä ja jalattomia hipstereitä kuolisi kuin kärpäsiä, sanoo Tampereen kaupunkiraideliikenteen varapäätarkastaja Jussi Tinanen.”
Jotta kaupunkilaiset saataisiin kiinnostumaan uudesta liikennevälineestä, kuljettajiksi oli päätetty kouluttaa myös tunnettuja tamperelaisia hahmoja kuten Pate Mustajärvi ja Ransu- koira.[15]
Vuonna 2020 siirrettiin Pispalan haulitorni Ilves-hotellin päälle[16] ja vuonna 2017 yhdistettiin Ilves ja Tappara.[17] Vuoden 2023 jutun linkissä on maininta aprillijutusta, muissa ei.
Aprillille kivi kaulaan ja järveen
Kun maailman mediat ovat luopuneet aprilliuutisista, syyksi on mainittu yhtäältä yleistynyt disinformaatio ja toisaalta joidenkin poliittisten päättäjien esittämät väitteet aitojen uutisten valheellisuudesta.
Kun Donald Trump alkoi 2010-luvulla toistella valtavirran uutismedian kertovan valeuutisia, häntä seurasivat monet maailman laitaoikeistolaiset ja populistiset poliittiset ryhmät. Ne suuntasivat sosiaalisen median kanuunansa journalismin kimppuun; uutismedian sanottiin olevan vasemmiston käsissä ja pyrkivän kaikin keinoin estämään kansallismielisen oikeiston nousun ja toteuttamaan väestönvaihdon.
Aivan samoin on käynyt Suomessa. Perussuomalaiset ovat tehneet journalismista poliittisen vihollisen, jonka luihuimpia edustajia ovat Yle ja Helsingin Sanomat. Jokainen uutismedian virhe on puolueelle riemun aihe ja todistus journalismin mädännäisyydestä. Siksi median on vaikea antaa aprilliuutisilla kiviä heittäjän käteen. Perussuomalaiset tappoivat aprillipilat pommittamalla toimittajat tosikoiksi.
Toimittaja Matti Kuuselan työmenetelmiin kohdistunut kritiikki[18] oli perussuomalaisille herkkupala. Yhden keskustelukommentin sanoin: ”Hyvä esimerkki on minkälaista sakkia voi olla toimittelijoissa. Palkittu, entinen Aamulehdessä 40-vuotta toimittajana ollut Matti Kuusela veti omasta hatustaan tekstiä.”[19] Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kertoi Ylen ”journalistipomo” Jouko Jokisen sanoneen Kuuselasta, että juttujen sepittäminen on ok. Todellisuuden rajukaan vääntely ei Turkkilan mukaan ole ollut toimittajille kovin suuri ongelma, mutta sen ääneen sanominen on.[20]
Kuuselan, kaunokirjallisia keinoja käyttävän journalismin ja aprilliuutisten polku on johtanut samaan paikkaan: saunan taakse. Kaiken kirjoitetun suhteen todellisuuteen on oltava viivasuorasti yksi yhteen, lukijan päättely- ja kuvittelukykyyn ei enää saa luottaa tippaakaan.
Kun Matti Kuusela julkaisi Aamulehdessä 24.12.2020 jutun vierailustaan Kirsi Kunnakselle omistetussa Tiitiäisen metsässä, hän kirjoitti:
”Kuvattavaa riittää. Jättimäisestä uroskarhusta en ehdi ottaa kuvaa, kun pitää leikkiä kuollutta, mutta puista kyllä ja muurahaispesästä ja naavatuppurasta, jollaisesta on tehty Tiitiäisen, metsäläisen tukka”.[21]
Eipä kirjoita enää kukaan tuollaisia valeuutisia karhuista, kaadetuista ja kaatamattomista. Perussuomalaisten jääkiekkosiipeä voi kuitenkin kirpaista, jos seuraavaksi kielletään urheilutoimittajien rakastamat metaforat. Juhamatti Aaltonen ei enää saa viedä mediaa bratwurst-kioskille eikä Jonne Virtasta voida vetää solmuun.[22]
* * *
Eihän tätä blogia kukaan perussuomalainen lue, mutta jos sattuu lukemaan: Kai huomasit jutun alussa, että julkaisupäivä on 1.4.2024?
---------------------
[1] Kaisa Kyläkoski: Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja. Historian ystäväin Liitto 22.2.2024 Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja - Historian Ystäväin Liitto. Kyläkosken artikkeli pohjaa Kansalliskirjaston digitoimiin sanomalehtiin tehtyyn sanahakuun. Tässä kirjoituksessa käytetyt aprilliuutisten esimerkit ovat kolmesta lähteestä, joista Kyläkosken artikkeli on yksi ja Jouni Paakkisen myöhemmin mainittavat kaksi julkaisua toinen. Osa esimerkeistä on kirjoittajan omia löytöjä.
[2] Uutisen julkaisun tarkka aika ei ole tiedossa, luultavasti vuosina 1905–1907.
[3] Ks. esim. D. Brzozowska & W. Chlopicki: April Fool´ day news – still funny? Media Linguistics 7 (2), 2020, 184–192 APRIL FOOLS’ DAY NEWS - STILL FUNNY? (cyberleninka.ru)
[4] Jouni Paakkinen: Aprillia! Aprillia! Parhaat pilat kautta aikojen. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä 2006, 7.
[7] 6650/Yle/17 - JSN; 6649/SL/17 - JSN; ks. myös Kansallisarkiston tutkija tyrmää tiedot Neuvostoliiton sotahirvistä – venäläismuseo myöntää nojaavansa vain verkkolähteisiin | Yle; Museo vakuuttaa sotahirvien olevan todellisia: "Tietenkin on mahdollista, että yksi kuva on manipuloitu" (iltalehti.fi); Kansallisarkiston asiantuntija oikaisee museon väitteet sotahirvistä: "Koulutettiin kyllä, mutta ei käytetty taisteluhirvinä" (iltalehti.fi)
[9] Valeuutiset ankeuttavat maailmaa – moni tiedotusväline ei tee tänä vuonna aprillipilaa | Yle
[10] Savon Sanomat ei julkaise aprillijuttua | Savo | Savon Sanomat
[11] Aprillipiloja maailmalta (jounipaakkinen.fi); Jouni Paakkinen: Aprillia! Aprillia! Parhaat pilat kautta aikojen. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä 2006.
[12] Aprillipäivä innosti viranomaiset hassuttelemaan | HS.fi
[13] Parhaat aprillipilat 2022: Jättikooste haukoista piloista - MTVuutiset.fi
[14] Aprillijuttu: Ratinan suvannon päälle rakennetaan kelluva parkkipaikka - Aamulehti
[16] Pispalan haulitorni siirretään Ilveksen katolle - Aamulehti
[18] Selvitys Matti Kuuselan jutuista valmistui - Aamulehti
[19] Teuvo Ahjokankaan kommentti Teppo Turjan puheenvuoroon Media ei ansaitse valta-asemansa suojelua | Uusi Suomi Puheenvuoro.
[21] Matti Kuusela pyöräili Tiitiäisen metsään ja teki julkean ehdotuksen Kirsi Kunnakselle - Aamulehti
[22] Pulju pääsee pellaamaan - Aaltonen vei median bratwurst-kioskille | Urheilu | Etelä-Suomen Sanomat (ess.fi); Jonne Virtanen vedettiin solmuun, SaiPa innostui - hyökkääjä iski perään avausmaalinsa 7-1:ssä: “Taitaa mennä aamuun saakka et saa maalit katottua” - SuomiKiekko. Bratwurst-kioskin sijasta puhutaan yleensä kebab-kioskista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olemme kiitollisia kaikista kommenteista, mutta ne tarkistetaan ennen julkaisemista. Pyydämme kärsivällisyyttä.