Blogi ja sen kirjoittajat

Blogi

Journalismin Suomi kertoo siitä, miten uutismedia on kuvannut Suomea ja vaikuttanut sen muutoksiin.

Blogissa on viidenlaisia juttuja: selvityksiä tai tutkimuksia (tutkitut), kevyempiä ja lyhyempiä ajankuvia (lastut), journalismin tekijöiden ja kohteiden henkilökuvia (henkilöt), esseitä ja kirja-arvioita. Blogi ei siis ole ajankohtaisten asioiden kommentointia (vaikka sellaistakin voi esiintyä), vaan mediahistoriaan liittyvien tekstien vähitellen täydentyvä kokoelma.

Kaikki kirjoittajat ovat jo hieman naavaisia eläkeläisiä ja saattavat huonolla onnella pudota joukosta. Seuraa kirjoittajien esittelyissä k-kirjaimia.

Blogissa on kyse harrastuksesta ja hauskanpidosta, osin myös niiden muistojen ja tietojen purkamisesta, joita taskuihin on kertynyt yhteensä 150 vuoden journalismin tekemisen, opettamisen ja tutkimisen aikana.

Tutkitut jutut eivät ole vertaisarvioitua akateemista tutkimusta, mutta lukijalle kerrotaan mahdollisimman tarkasti, miten tieto on tuotettu ja hänelle aurataan tie alkuperäisiin aineistoihin. Muut tekstityypit voivat olla jonkin verran kierompia. Historiallisin metaforin ilmaistuna: hieman luotettavampia kuin Radio Jerevan, mutta ehdottomasti epäluotettavampia kuin Ernesti Hentusen lehti Minä ulvon.

***

Blogin tekstien kommentointi on mahdollista ja tervetullutta. Journalismin Suomen voi tilata sähköpostiinsa. Koska emme lupaa blogin säännöllistä päivittämistä tai pitkää elinaikaa, tilaaminen on helpoin tapa tietää, milloin jotakin luettavaa on nähtävillä.

Kaikki posti tekijöille pyydetään lähettämään osoitteeseen journalisminsuomi@googlegroups.com.

Blogin teknisestä toteutuksesta vastaa Toni Leivonen.

Kirjoittajat

Ari Heinonen eläköityi Tampereen yliopistosta jo jokunen vuosi sitten, mutta eksyilee edelleen silloin tällöin Kalevankankaalle (joskaan ei vielä sen hautausmaalle). Hän työskenteli journalistiikan opettajana ja tutkijana. Opetustyön tulokset vaikuttavat toimituksissa, tutkimuspuolen tuotoksia olivat muun muassa Vahtikoiran omatunto (2002) ja Journalism in the Age of the Net (1999) sekä kotimaisten ja kansainvälisten tutkijakollegoiden kanssa tehdyt Verkkotorilla: internet kansalaisviestinnän ja paikallisen julkisuuden tilana (2000) ja Participatory journalism: guarding open gates at online newspapers (2011). Pitkäaikainen projekti oli Suomen Lehdistön Verkonsilmä-palsta digiajan journalismin uusista kuulumisista.

Heikki Luostarinen on eläköitynyt journalistiikan (Jyväskylän yliopisto) ja tiedotusopin (Tampereen yliopisto) professori. Mediahistorian kokemusta hän hankki viime vuosituhannen jälkipuoliskolla kesätoimittajana ja kolumnistina.

Luostarisen erityisaloja ovat olleet journalismikritiikki, sotajournalismi sekä kansainvälinen viestintä. Hän on julkaissut mm. kirjat Perivihollinen (1986), Mielen kersantit (1994) ja Kiinan median suuri harppaus (2017).

Luostarinen on päättänyt, että yliopistosta ulos selvittyään hän ei kirjoita enää yhtään läpeensä pitkäpiimäistä juttua. Jokin juju saa ja täytyy olla aina mukana.

Raimo Salokangas toimi 25 vuotta journalistiikan professorina Jyväskylän yliopistossa, jäi eläkkeelle 63-vuotiaana, eikä ole taakseen katsonut.

Hän on mediahistoriaan erikoistunut historiantutkija. Alan kirjoja ovat Puolueen aseet (1982), Puoluepolitiikka ja uutisjournalismi muuttuvilla lehtimarkkinoilla (SLH 2, 1987), Julistajasta keskustelijaksi (1988), Aikansa oloinen (1996), Sanomia kaikille (Päiviö Tommilan kanssa, 1998), ”Ankarat käskyt kohtalon” (2003) ja Eljas Erkko (Ohto Mannisen kanssa, 2009).

Eläkeläisenä hän keskittyi dekkarikustantamo Blue Mooniin (2001–2022) ja suomensi parikymmentä rikosromaania. Jos hän vielä kirjan kokoisen tekstin kirjoittaa, se on historiaa ja nousee lapsuudesta kielirajalla.

***

Kirjoittajat ovat työskennelleet myös mm. renkinä, jalkapallovalmentajana, muovityöntekijänä, toimituspäällikkönä, TVH:n ylösottajana, paperityöläisenä, setelientuhoajana, autokuskina ja satunnaisia keikkoja lattapoikana.