Valtiovarainministeriö matkaan jo käy

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuoden 2027 eduskuntavaalien lähtölaukaus ammuttiin sunnuntaina 23.11.2025. Silloin valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi STT:n haastattelussa, että ministeriö on aloittanut valmistautumisen vaaleihin.[1] Niemelä kertoi ennakkotietona, että talouspolitiikan lähtökohtia arvioiva virkapuheenvuoro (aiemmin virkamiespuheenvuoro) sekä erilaisten sopeutustoimien tuloksia esittelevät meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus julkaistaan nyt jo alkusyksystä 2026. Ennen vuoden 2023 vaaleja virkamiespuheenvuoro julkaistiin joulukuussa ja kartoitukset maaliskuussa.

Niemelän mukaan uusittu aikataulu palvelee paremmin vaalikeskustelua ja puolueiden valmistautumista vaaleihin. Hänen mukaansa "saimme silloin toiveita”, että virkamiespuheenvuoro ja kartoitukset olisivat "aiemmin käytettävissä poliittisessa keskustelussa". Hän ei kertonut, kuka toiveita esitti.[2]

Ilta-Sanomat 23.11.2025. Teksti: Anni Keski-Heikkilä, STT. Kuva: Emmi Korhonen, Lehtikuva.

Niemelän mukaan kartoitukset toimivat pohjana, kun päätetään ns. velkajarrusta. Eduskuntapuolueet sitoutuivat lokakuussa 2025 julkisen velan alentamisen tavoitteeseen ja nopeuteen sekä sopivat yhteisen päätöksenteon mekanismista myös tuleville vaalikausille. Politiikan pelitilaa jää niiden keinojen osalta, joita kukin hallitus käyttää tavoitteen saavuttamiseksi. Vasemmistoliitto ei sopimukseen liittynyt, mutta hyväksyi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määrittämän korkeintaan 60 prosentin velkasuhteen tavoitteeksi. Puolueet keskustelevat joulukuussa 2026 seuraavan vaalikauden ”rahoitusasematavoitteesta”.

Niemelän haastattelu julkaistiin muun muassa Ilta-Sanomissa, mutta se ei herättänyt keskustelua tai kommentointia. Ehkäpä ajateltiin olevan vain hyväksi, että tärkeät tiedot ja vaihtoehdot ovat käytettävissä hyvissä ajoin. Ja velkajarrua koskeville puolueiden välisille neuvotteluille on varmasti hyödyksi, että kartoituksia aikaistetaan.

Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli. Valtiovarainministeriön tulot julkisuuteen ovat vaikuttaneet usein vaalien agendaan ja siten mahdollisesti myös lopputulokseen. Niemelä kiisti, että VM:n ulostulot olisivat poliittisia. Ministeriö toteaa ”objektiivisen tilanteen” ja tarjoaa päätöksentekijöille laajoja listoja mahdollisista toimenpiteistä. Päättäjät sitten päättävät.

Kaikki eivät ole Niemelän kanssa samaa mieltä. Monilla valtiovarainministeriön suosimilla sopeutuksen keinoilla on esimerkiksi eniten vaikutuksia pienituloisten asemaan. Ministeriö ei halua lainkaan verojen korottamista, mutta jos niin on pakko tehdä, suunnattakoon kiristys kulutusveroihin. Ne osuvat kovimmin vähätuloisiin. Ja VM on esittänyt toistuvasti työvoiman tarjontaa lisääviä rakenteellisia uudistuksia, mikä tarkoittaa usein käytännössä työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkaamista. Valtiovarainministeriö onkin löytänyt jo pitkään liittolaisensa elinkeinoelämästä sekä oikeiston ja keskustan puolueista ja saanut osakseen vastarintaa vasemmalta.

Valtiovarainministeriön julkisuustyö ennen vaaleja on koko ajan aikaistunut ja voimistunut. Ennen vuoden 2023 vaaleja ministeriö julkaisi puolisen vuotta ennen vaaleja 16 erilaista raporttia tai puheenvuoroa, joissa käsiteltiin julkista velkaa ainakin yhtenä tärkeänä aiheena. Niiden saama mediajulkisuus oli massiivista. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi noista 16 puheenvuoroista kymmenen ja antoi niitä koskeville uutisille ja kommenteille tilaa noin kymmenen paperilehden sivun verran. Lehti julkaisi myös kymmeniä pääkirjoituksia, joiden linja oli yhdenmukainen VM:n näkemyksen kanssa.

Valtiovarainministeriön näkemys oli selkeä: Talous on vaalien tärkein kysymys ja julkinen velka talouden tärkein kysymys. Siihen on vain yksi ratkaisu: paisunutta julkista sektoria on supistettava.

Velkavaalit niistä vaaleista sitten tulikin, kuten monista aiemmistakin. Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Teemu Luukka totesi 19.3.2023 vaalikampanjan loppusuoralla: ”Vaalien pääpuheenaiheena on pysynyt […] talous. Valtiovarainministeriön erilaiset julkisen talouden leikkauspuheenvuorot ovat määritelleet keskustelun tahdin”.

Julkinen velka on ollut pitkään Suomessa äärimmäisen tehokas vaaliase. Se koskettaa äänestäjiä ja nostaa korkeita tunteita. Sillä voittaa vaalit, mutta ongelman ratkaiseminen ei ole yhtä helppoa. Orpon hallitus toteutti VM:n toiveet miljardimäärän jopa ylittäen, ja leikkauskohteet noudattivat nekin ministeriön opastusta. Mika Niemelä sanoi STT:n haastattelussa:

”Edellisellä kerralla meillä oli aika paljon tuolla takataskussa jo käyttämätöntä tavaraa, niin sanotusti. Tämä hallitus on ammentanut meidän ajatuksistamme aika paljonkin käytännön toimeenpanoon.”[3]

Tulos ei kuitenkaan ollut odotettu. Nousukausi on edennyt kohti taivaanrantaa sitä mukaa, kun Orpon hallitus on kulkenut sitä kohti sakset suhisten. Velkasuhde jatkoi nopeaa kasvuaan ja alkaa nyt (joulukuussa 2025) lähestyä 90 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Valtiovarainministeriö näyttää olleen Orpon hallituksen talouspolitiikan suunnittelija ja toteuttaja, mutta se on myös tulevan kehityksen ennustaja ja monella tavalla tulosten arvioija. Tilanne luo ainakin mahdollisuuden ja kiusauksen vaikuttaa talouden psykologiaan niin, että itse tehdyt ennusteet toteutuisivat. Ja se luo asetelman, jossa ministeriö arvioi oman politiikkansa tuloksia.[4] Voi kysyä, onko VM:n asema jo liian vahva.

Voi kysyä myös, onko valtiovarainministeriön korkea profiili julkisen velan asiassa auttanut vai estänyt ongelman ratkaisemista. Ministeriön puheenvuorot vaalien alla ovat nimittäin politisoineet ja polarisoineet velkakeskustelua. Vielä ennen 8.12.2022 julkistettua valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoroa Uudistuva ja kestävä Suomi puolueiden kannat sopeuttamisen määrästä ja keinoista hakivat suuntaansa. Melko pian puheenvuoron jälkeen ne vakiintuivat asetelmaan, jossa VM:n esittämä kuuden plus kolmen miljardin sopeutus kahden vaalikauden aikana pääosin leikkaamalla jakoi puoluekentän kahteen osaan. Kun kannat lukittiin, yhteistyön mahdollisuudet kaventuivat.

Valtiovarainministeriön ja kokoomuksen yhteinen 6+3-velkaohjelma oli tulevan pääministeripuolueen tärkein vaaliteema ja sen asettama hallitukseen pääsyn kynnyskysymys. Samaan tapaan toimi keskustan ja VM:n yhteistyö vuoden 2015 vaaleissa. Myös Sipilä asetti hallitukseen pääsyn ehdoksi ministeriön esittämän kuuden miljardin sopeutuksen hyväksymisen sellaisenaan. Sekä Orpon että Sipilän hallituksen leikkauskohteet siirtyivät VM:n virkamiespuheenvuoroista hallitusohjelmaan ja sen toteutukseen miltei ilman poliitikkojen tahmaisten tassujen kosketusta. Sipilän hallitus saikin velkasuhteen kasvun pysähtymään hetkeksi hyvän suhdanteen ja leikkausten myötävaikutuksella. Säästöjen kohdistaminen erityisesti koulutukseen ei ehkä kuitenkaan auttanut ongelman ratkaisemista pidemmällä aikavälillä.

Jos velkaa ei ennen vuoden 2023 vaaleja olisi tuotu vaalitaistelun kärkiaiheeksi ja poliittista kenttää jakavaksi pääkysymykseksi, Orpon hallitus olisi ehkä voinut ottaa talouden suhdanteen paremmin huomioon leikkausten ajoituksessa ja mitoituksessa. Nyt se oli vaalilupauksensa vanki.

Sopimus velkajarrusta kertoo, että puolueet ja mahdollisesti myös valtiovarainministeriö ovat tulleet samaan lopputulokseen: julkiseen velkaan liittyvää polarisaatiota on purettava ja vedettävä aihe hieman sivuun päivittäisestä politikoinnista. Mika Niemelä ennakoi STT:n haastattelussa, että vuoden 2027 vaaleissa ei enää kiistellä sopeutuksen mittaluokasta, vaan sen toteuttamisen keinoista. Niistäkin saa toki aikaan mittavan eripuran ja vaalien pääasian. Toivottavasti velka ei kuitenkaan saa yhtä hallitsevaa roolia kuin vuosien 2015 ja 2023 vaaleissa. Joskus nimittäin ongelma pitää hoitaa.

* * *

Mitä on tapahtunut edellisten vuosikymmenten eduskuntavaaleissa? Kuinka usein ja millaisen velkasanoman kanssa valtiovarainministeriö on tullut julkisuuteen ennen vaaleja?

Journalismin Suomi -blogissa julkaistiin toukokuussa 2024 selvitys julkisen velan roolista vuosien 1995, 2011 ja 2023 eduskuntavaalien vaalitaisteluissa. Tutkimus ilmestyi myöhemmin kirjana Tampereen yliopiston julkaisusarjassa Velka vaaliaseena : Helsingin Sanomat ja julkinen velka eduskuntavaaleissa 1995, 2011 ja 2023 - Trepo.[5] Kirjassa käsitellään melko laajasti myös valtiovarainministeriön toimintaa näissä vaalikamppailuissa.

Tarkastelujakson alussa vuonna 1991 pidettiin lähes skandaalina sitä, että virkamiehet tulivat poliitikkojen tontille tekemään politiikkasuosituksia. Se ei ollut virkakunnan rooli – eikä ole monessa demokratiassa vieläkään. Etenkään vaikuttamista suoraan kansalaisiin mediajulkisuuden kautta ennen vaaleja pidettiin virkamiesmoraalin näkökulmasta jopa paheksuttavana. Ensin valtiovarainministeriö tuli esille vain pienessä puolueiden ja poliitikkojen porukassa hallitusneuvottelujen aikaan. Sitten ulostulot siirtyivät vaalien ja hallitusneuvottelujen väliseen aikaan, ja myöhemmin vaalien edelle. Vuoden 2023 vaaleissa VM julkaisi ensimmäisen juuri vaaleja varten valmistelluista kuudesta puheenvuorosta 2.11.2022, eli tasan viisi kuukautta ennen vaaleja. Budjettipäällikkö Mika Niemelän lupauksen mukaan seuraavissa vaaleissa korkean profiilin julkiset esiintymiset alkavat 7–8 kuukautta ennen vaalipäivää, joka on 18.4.2027.

Alla on kiinnostuneille Velka vaaliaseena -kirjan kaksi valtiovarainministeriön toiminnasta kertovaa jaksoa. Ensimmäinen (kirjassa sivut 27–42) käsittelee VM:n toimintaa eri vaaleissa vuodesta 1991 lähtien ja toinen (kirjassa sivut 97–105) ministeriön tuloja julkisuuteen vuosina 2022 ja 2023. Tiedot perustuvat pääosin ministeriön julkaisemiin 42 puheenvuoroon ja raporttiin sekä muuhun tutkimuskirjallisuuteen. Tekstiin on tehty vain hyvin pieniä muutoksia.

Valtiovarainministeriö liittyy vaalitaisteluun – ministeriön lippalakki edestä. Työväenmuseo Werstas. Kuvaaja ei tiedossa.

VM: Häntä heiluttaa koiraa, koirankoppia ja vielä isännän taloakin

Valtiovarainministeriön maine eduskuntavaalien tärkeimpiin kuuluvana toimijana syntyi 1990-luvulla aikana, jolloin valtiovarainministerinä olivat Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö. Tunnetuimpia ministeriön viranhaltijoita olivat valtiosihteeri Raimo Sailas ja budjettipäällikkö Erkki Virtanen.

Osa journalisteista tiesi nopeasti ja levitti sanaa, että koossa oli ryhmä, joka ei tyytynyt valtioneuvoston ja eduskunnan päätösten valmisteluun ja toteuttamiseen vaan teki itse päätöksiä, jotka hallitus ja eduskunta toteuttivat.[6] Koska poliitikoilla ei rohkeus riittänyt ja maa oli kriisissä, jonkun piti ottaa komento. Tämä käsitys liittynee ns. Sailaksen listaan, eli valtiovarainministeriön ennen syksyn 1992 kunnallisvaaleja valmistelemaan leikkauslistaan, josta osa hallituksen ministereistä irtisanoutui. Leikkaukset kuitenkin toteutettiin.

Iltalehden päätoimittaja Veli-Antti Savolainen kirjoitti vuonna 1995 ”superministeriöstä”, ja varsin moni journalisti jakoi arvion. Vastakkain olivat yhtäältä VM:n edustama ”kirvesmiehen tahto” ja toisaalta ”nynnyily”.[7]

Selityksiä valtiovarainministeriön suurelle vallalle ja vastaavasti poliitikkojen pienelle vallalle on etsitty mm. sisällissodan kokemuksista. Luottamus puolueisiin on ollut heikkoa, ja monia yhteiskunnan sektoreita, kuten taloutta ja puolustusta, on haluttu käsitellä neutraalina valtion asiantuntijatyönä, ei politiikkana. Suomessa euromaana rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankki, mutta finanssipolitiikan tulisi periaatteessa olla poliittisessa, ei virkamiesohjauksessa.

Juhana Vartiainen totesi haastattelussa vuonna 2015 (demareista kokoomukseen jo siirryttyään), että Ruotsissa mitään VM:n itsenäisen vallankäytön kaltaista ei voisi tapahtua. Siellä poliitikot puhuvat ja virkamiehet ovat tukena taustalla: ”Mutta ei me perhana eletä sellaisessa maassa.”[8] Vartiainen jatkoi, ettei tilanteesta voi kuitenkaan syyttää virkamiehiä. Jos politiikan tila jätetään virkakoneistolle, sen kannanottoihin tulee väistämättä poliittista sisältöä.[9]

Leikkaamiseen on kehittynyt Suomessa 30 vuoden aikana kokonainen kansanperinteen osasto, jossa tunnetaan Viinasen yrmyilyt, Niinistön kyyninen koleus, Lipposen murahtelut, Sailaksen puolittamat lasten pyyhekumit, Liisan (Jaakonsaari) lista ja monet muut.  Iiro Viinanen oli aikanaan eräänlainen köyhän ajan Björn Wahlroos. Mies, joka tiesi kaiken ja joka osoitti muiden tietämättömyyden pilkallinen hymynkare kasvoillaan.

Leikkaamisen kulttuurinen maailma on ollut hyvin tyly, miehinen, vallantäyteinen ja ihailtu. Viinanen nimitti ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ”yhteiskunnan syöväksi”. Hän sanoi Iltalehden haastattelussa, että hoiti laman vaikeimmat paikat, kriisit ja ratkaisut Ahon kanssa kahdestaan: "Muut ovat sitten tulleet perässä tai pantu tulemaan."[10] Budjettipäällikkö Erkki Virtanen puolestaan sanoi lamavuosien leikkauslistoista, että jokainen rivi kirjoitettiin ”tässä huoneessa minun tai Raimon [Sailas] toimesta”.[11] Nelikon kesken näyttää olevan veljellinen kilpailu siitä, kuka toimi epädemokraattisemmin. Lama ja sen luuhun saakka ulottuneet leikkaukset näyttävät olleen heille paitsi ylpeyden aihe, myös sotaan verrattava kansakuntaa puhdistava kokemus. Se pyyhki pois ”helpon rahan harhan”, lopetti velttouden ja loisimisen ja pakotti kansan kärsimään, uhrautumaan ja ponnistelemaan.[12]

Valtiovarainministeriön nykyinen budjettipäällikkö Mika Niemelä liittyi joukkoon vinoillessaan avoimesti poliitikoille 6.3.2023 VM:n tekemän ns. meno- ja rakennekartoituksen tiedotustilaisuudessa: ”Sekä ehkä kiitos myös poliittisille päätöksentekijöille, olette tarjonneet miljardeja motivaatiosyitä tähän meidän työmme taustaksi. Ehkä vähempikin olisi riittänyt.”[13]

Valtiovarainministeriö on julkaissut vuodesta 1991 alkaen eduskuntavaalien tiimoilla valtiontalouden tilaa ja tulevaisuutta koskevia raportteja ja virkamiespuheenvuoroja – poikkeuksia ovat olleet vaalit 1999 ja 2003.[14] Julkisuuteen tulojen tarkoitus on luoda talouden yleiskuva ja evästää vaalikampanjaa käyviä puolueita ja seuraavaa hallitusta siitä, mikä on taloudellisesti realistista ja millaisiin haasteisiin tulevaisuudessa on varauduttava. VM on usein esittänyt omat suosikkinsa leikkauskohteiksi, aluksi lähes määräysten muodossa, myöhemmin vaihtoehtoja sisältävänä listana. Ministeriö on tavannut suhtautua veronkorotuksiin yhtä suopeasti kuin syyhypunkkiin, joten sen vaihtoehtojen listalla valtiontalouden tasapainottamiseksi on yleensä ollut vain menojen supistamisen eri muotoja. Ministeriön puheenvuorojen pääsanoma on siirtynyt usein hallitusohjelmaan lähes sellaisenaan tai ainakin osittain.[15] Siksi myös journalistit raportoivat tarkasti VM:n näkemykset.[16]

Valtiovarainministeriön toimintaa on arvosteltu työntymisestä politiikan tontille etenkin silloin, kun sopeuttamisen euromäärän ohella on esitetty myös sen oikea toteuttamistapa.[17]

Kun seuraavaa hallitusta evästävä virkamiespuheenvuoro julkaistiin (tiettävästi) ensimmäisen kerran vuonna 1991, kyse oli innovaatiosta ja skandaalista. Monet perinteiseen virkamiesrooliin tottuneet eivät hyväksyneet sitä, että viranhaltijat alkoivat tuuppia poliitikkoja haluamaansa suuntaan. Virkakunnan sisällä VM maine oli jo valmiiksi huono, sillä sen katsottiin asettavan itsensä muiden ministeriöiden yläpuolelle ja suhtautuvan näihin lapsellisina tuhlareina, jotka valtionhallinnon aikuisen piti laittaa kuriin. Ville Yliaskan mukaan lama antoi VM:n virkamiesten näkökulmasta heille oikeuden puuttua hallitusneuvotteluihin julkisuuden kautta ja todisti heidän olleen aina oikeassa: julkisen sektorin pöhöttyminen oli ongelmien alku ja juuri.[18]

Antaessaan ohjeita hallitukselle valtiovarainministeriö asettui tavallaan valtioneuvoston yläpuolelle. Ja kun ministeriö alkoi vaikuttaa vaalitulokseen median kautta jo ennen vaaleja, sen katsottiin koiranleukojen mukaan asettaneen itsensä myös eduskunnan yläpuolelle.

Juri Mykkänen on seurannut tutkijakollegoidensa kanssa vuosien 2015, 2019 ja 2023 eduskuntavaalien jälkeen käytyjä hallitusneuvotteluja ja hallitusohjelman rakentumista. Hän on tarkastellut myös valtiovarainministeriön roolia tässä prosessissa, laajimmin vuonna 2015 eli Sipilän hallituksen syntyvaiheessa.

Valtiovarainministeriö on Mykkäsen ja Joonatan Virtasen mukaan saanut ”valtioneuvoston käytännöllisen keskuksen roolin”, jonka se jakaa valtioneuvoston kanslian kanssa.[19] VM:n asema on yleensä ollut näistä kahdesta vahvempi ja korostunut oikeistohallitusten aikana. VM:n institutionaalinen asema on vankempi, koska se koordinoi finanssipolitiikkaa ja valvoo muiden ministeriöiden valmistelemien lakiesitysten ja budjettitoiveiden taloudellisia vaikutuksia.

Vuoden 2015 vaaleissa VM pyrki ja pystyi Mykkäsen mukaan ohjaamaan julkista keskustelua niin, että valtiontalous nousi tärkeimmäksi kysymykseksi. Ministeriö oli poikkeuksellisen aktiivinen median suuntaan julkaisemalla mm. talouspoliittisen puheenvuoron Talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019. Raportissa suositeltiin hyvin tiukkaa finanssipolitiikkaa, menoleikkauksia, etuuksien kiristyksiä, työmarkkinoiden joustojen lisäämistä, veronkorotusten välttämistä ja yritysmyönteistä politiikkaa.[20]

Hallitustunnustelija Juha Sipilä otti VM:n esittämän talouspolitiikan linjan ja ehdotetun kuuden miljardin sopeutuksen lähtökohdaksi, kun hallitusta muodostettiin. Sipilä kysyi puolueilta, ovatko ne valmiita hyväksymään VM:n esittämän ”nationalistisen” linjan. 

Valtiovarainministeriö avasi omalla alustuksellaan hallitusneuvottelut ja työryhmät saivat käyttöönsä tavoiteluvut menoleikkauksille sekä listan leikkausvaihtoehdoista. Vasta niiden hyväksymisen jälkeen oli lupa siirtyä hallitusohjelman sisältöön. Koska Sipilä ei ottanut työmarkkinajärjestöjä mukaan hallitusneuvotteluihin, Mykkänen pitää VM:n roolia historiallisen suurena. Se oli hallitusneuvottelujen keskiössä ja onnistui ”pitämään budjettiasioissa langat käsissään” myös hallitusohjelman toimintasuunnitelmaa tehtäessä. Ministeriön virkamiesten yhteistyö keskustan ja kokoomuksen kanssa oli tiivistä ja toimivaa koko prosessin ajan vaaleista hallitusohjelman toteuttamiseen.

Mykkänen katsoo, että valtiovarainministeriön motiivi aktiivisuudelleen oli yhtäältä hallitusohjelmatyön muuttaminen järjestykseen, jossa lasketaan eurot ensin ja siirrytään ohjelmaan vasta sen jälkeen. Toisaalta oli kyse myös ministeriön oman vaikutusvallan ja toimintakentän kasvattamisesta.

Kun Rinteen hallitusta muodostettiin keväällä 2019, tilanne oli toinen. Tunnusteluvaiheessa valtiovarainministeriö ilmaisi halukkuutensa toimia koordinaatiovastuussa ja osallistua puolueille lähetettävien tunnustelukysymysten laatimiseen. Tästä Sdp kieltäytyi, samoin valtiovarainministeriön tarjoamasta neuvottelujen fasilitointiavusta. Tunnustelukysymysten koordinointi annettiin valtioneuvoston kanslian tehtäväksi, johon Rinne turvasi muutenkin enemmän kuin VM:n apuun.[21]

Rahaministeriön rooliksi hallitusneuvotteluissa jäi ennen muuta laskenta-apu ja talousasiantuntemus, mutta sitä ei sivuutettu. VM:n virkamiehet olivat mukana neuvottelujen puheenjohtajapöydässä, ja heidän näkemyksiään ja arvioitaan tarvittiin ja käytettiin neuvottelujen edetessä. Vaikka VM:n ja Sdp:n suhteissa on ollut jännitteitä, lähimenneisyydessä niillä on myös oma rakkauskertomuksensa; Paavo Lipponen teki tiivistä yhteistyötä ja tiukkaa talouspolitiikkaa yhdessä valtiovarainministeriön kanssa.[22]

Keväällä 2023 hallitusneuvottelujen tilanne muistutti hyvin paljon vuotta 2015. Mykkäsen ja Hanna Wassin mukaan VM:n rooli oli hallitusneuvotteluissa jälleen keskeinen koko prosessin ajan. Mukaan pääsivät ne, jotka hyväksyivät VM:n sopeuttamissuunnitelman, eikä asiaan tarvinnut palata enää neuvotteluissa. Tämä näkyi myös asiantuntijakuulemisissa:

”Esimerkiksi hallitus­neuvottelujen pöydässä 1 julkisen talouden ja verotuksen toimenpiteet eivät vaatineet lukuisaa asiantuntijoiden joukkoa, koska hallituspuolueet olivat sitoutuneet valtiovarainministeriön esittämään julkisen talouden tasapainot­tamistavoitteeseen. Talouden tasapainotusta varten tehtävistä säästöistä suurin osa oli esitelty jo ennen vaaleja valtiovarainministeriön omassa virkamies­puheenvuorossa ja sen liitemuistioissa sekä meno-­ ja verokartoituksissa. Halli­tuspuolueiden yhteinen näkemys, jonka mukaan hallitus ei omin toimin nosta kokonaisveroastetta, oli myös selvillä.”[23]

Valtiovarainministeriön roolia neuvotteluissa korosti myös kokoomuksen sitoutuminen siihen, että kaikki hallituksen työllisyyttä lisäävät toimet piti varmentaa VM:n laskelmilla. Syksyllä 2023 kävi ilmi, että VM oli saanut myös tehtävän mitata hallituksen työllisyystavoitteen toteutumista, kun Sipilän ja Marinin hallitusten työllisyystavoitteiden saavuttamista arvioi Tilastokeskus. Asetelma synnytti epäilyjä siitä, oliko hyvin syvälle hallitusohjelmatyöhön integroitunut valtiovarainministeriö oikea taho selvittämään omaa onnistumistaan.[24]

Valtiovarainministeriön yksi valtti on ollut se, että nojatessaan valtavirran taloustieteeseen sen empiiriset tulokset ovat usein kvantitatiivisia ja mallit matemaattisia. Politiikassa on pyritty ns. näyttöperusteiseen päätöksentekoon, ja määrällisen datan uskottavuus on yleensä suurinta.[25]

Helsingin Sanomien Teemu Luukan laaja artikkeli Viikot Säätytalolla vaalien jälkeen (8.7.2023) kertoi, että budjettipäällikkö Mika Niemelän johdolla valmisteltu meno- ja rakennekartoitus toimi säästöpäätösten lähtökohtana. Kokoomus oli käynyt ministeriön kanssa listaa läpi ennen hallitusneuvotteluja, mutta alkuperäiseen ”Niemelän listaan” ei juuri tehty muutoksia. Hallitusneuvottelujen aikana talousasioita ratkoneen pöydän päässä istui ”jokseenkin koko ajan” Niemelä, joka myös hallitusneuvottelujen lopuksi kävi kertomassa puolueille, mitä tehdyt päätökset tarkoittivat.

Valtiovarainministeriön ehdotuksissa toistuva (2011, 2015 ja 2023) valtiontalouden sopeuttamisen vaatimus, kuusi miljardia, on herättänyt jonkin verran kummastelua. Miksi lähes aina sama kuusi miljardia? VM:n johdossa keväällä 2015 työskennellyt Jukka Pekkarinen on muistellut, että määrä oli ”enemmän tai vähemmän umpimähkäinen sopeutusluku, ja sitten alettiinkin käydä keskustelua näillä irrallisilla miljardeilla". Pekkarinen ei ollut itse laatimassa kyseistä puheenvuoroa.[26]

Sopeuttamisvaatimuksen summa on vaihdellut hyvien ja huonojen aikojen välillä, mutta aina on seuraavalta hallitukselta vaadittu säästöjä.

Jarkko Leinonen on vertaillut valtiovarainministeriön eduskuntavaalien aikaan julkaisemia virkamiespuheenvuoroja ja raportteja vaalien jälkeen muodostettujen hallitusten hallitusohjelmiin vaalivuosina 1991, 1995, 2007, 2011 ja 2015. Koska Leinonen on referoinut VM:n puheenvuoroja varsin laajasti ja tarkasti, olen käyttänyt hänen työtään noiden vuosien osalta pohjana. Täydensin puuttuvat vaalivuodet 1999, 2003, 2019 ja 2023, lisäsin VM:n julkaisuja ja tein synteesin eri vaaleista oman tutkimukseni näkökulmasta. Tarkastelussa on mukana kaikkiaan 42 VM:n raporttia. Kävin läpi myös Leinoselta puuttuvien vaalivuosien hallitusohjelmat.

Leinosen mukaan valtiovarainministeriön puheenvuorot ovat yleensä tarina rappiosta. Vanhaan hyvään aikaan Suomella ei ollut velkaa, se eli suu säkkiä myöten. Nyt velkamäärä on kasvanut rajusti, ja tahti vain kiihtyy. Jos mitään ei tehdä, olemme tuhon tiellä.[27] Rahakirstun vartijat ovat aina olleet sitä mieltä, että Suomi on elänyt yli varojensa, että julkinen sektori on kestämättömän suuri ja hallinto tarvitsee reippaan harvennuksen ja että avokätiseen sosiaalivaltioon ei enää kerta kaikkiaan ole varaa.[28]

Valtiovarainministeriö on julkista velkaa koskevan mediajulkisuuden rakentumisessa tärkein yksittäinen toimija Suomessa. Halusin selvittää, miten sen toiminta on kehittynyt oman tutkimusjaksoni aikana. Esittelen eri vaalivuosilta yhden tai useampia VM:n julkaisemia raportteja tai virkamiespuheenvuoroja. Se ei tarkoita, että olisin varmasti löytänyt kaikki aiheeni kannalta merkitykselliset dokumentit. Ministeriön julkaisutoiminta on laajaa, eikä kaiken läpikäyminen ollut mahdollista tai tulosten kannalta välttämätöntä.

Vaalit 1991: 6 miljardia

Vuonna 1990 työttömyysaste oli Suomessa 3,1 prosenttia, eli käytännössä vallitsi täystyöllisyys. Suomen julkinen talous oli ollut koko 1980-luvun ylijäämäinen, ja vielä vuonna 1990 ylijäämä ylitti 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtionvelkaa oli 10,1 prosenttia suhteessa BKT:hen.[29]

Yritykset ja yksityiset kansalaiset olivat kuitenkin velkaantuneita.  Vuoden 1991 vaalien alla keskusteltiin ulkomaisen velkaantumisen kasvusta ja sen tuomista ongelmista, kuten paineesta korkojen nousemiseen, mutta isoa vaaliteemaa aiheesta ei tullut.

Vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen julkaistussa VM:n suppeassa muistiossa Talouspolitiikan linja – VM:n virkamiesjohdon ehdotus kansantalouden tervehdyttämistoimenpiteiksi ei ollut markkamääräisiä leikkausohjeita, mutta laman kaatuessa päälle Ahon hallitus tuli leikanneeksi vaalikauden aikana nykyeuroiksi muutettuna noin kuusi miljardia.[30]

Muistion julkaisu välittömästi vaalien jälkeen, mutta ennen hallitusneuvottelujen alkamista, johtui mahdollisesti siitä, että VM näki tehtävänsä toisin kuin myöhemmin. Se ei halunnut sekaantua vaaleihin ja katsoi kohdeyleisökseen äänestäjien sijasta hallitusneuvotteluihin käyneet puolueet.[31] Vaikuttamista median kautta ei pidetty virkamiehelle sopivana tehtävänä.

VM:n ehdotuksessa suljettiin elvyttäminen pois talouspolitiikan keinovalikoimasta ehdottomasti. Talouden avainsanoja olivat vienti ja säästäminen. Työllisyyden varjelu ja suhdanteiden tasaaminen olivat toissijaisia tai jopa kielteisiä asioita. Leinosen mukaan VM:n kasvu- ja rakennetekijöitä painottaneet tavoitteet ja keinot löytyvät lähes sellaisinaan Ahon hallitusohjelmasta, joskus sanatarkasti.

Vaalit 1995: 7,2 miljardia

VM:n vuoden 1995 puheenvuoro Valtiontalouden näkymät 1995–1999 julkaistiin ennen vaaleja ilmeisesti siksi, että valtiovarainministeri Iiro Viinanen halusi kaikkien puolueiden ymmärtävän karun taloustilanteen; puolueiden esittämät säästöt olivat Viinasen mukaan liian pieniä.[32] Samalla nostettiin kansalaisten kriisitietoisuuden tasoa – jos se oli enää neljän lamavuoden jälkeen mahdollista – sanomalla, että velka oli nousemassa korkeammaksi kuin sotavuosina.[33]

Ennen vuoden 1995 vaaleja valtiovarainministeriö ohjeisti uuden hallituksen pitämään voimassa Ahon hallituksen tekemät supistukset ja tekemään vaalikauden aikana 26 miljardin markan lisäleikkaukset. Vuoden 2023 rahaksi muutettuna se tarkoitti 7,2 miljardia euroa.

Lipposen I hallitus asetti tärkeimmäksi tavoitteekseen työttömyyden puolittamisen, VM puolestaan velkakierteen katkaisemisen. Ministeriö perusteli kantaansa muun muassa suurten ikäluokkien eläköitymisellä.[34]

Hallitus leikkasi heti kautensa alussa 20 miljardia markkaa, eli 5,5 miljardia euroa vastaavan summan.[35] Se kuitenkin vahvisti valtiontaloutta myös korottamalla yhteisö-, korko- ja pääomatulojen verokantaa sekä perintö- ja lahjaveroa. VM oli eri mieltä ja vastusti erityisesti yhteisö- ja pääomaverojen korottamista.

Hallitusohjelmaan kuului myös joitakin elvyttäviä elementtejä, kuten julkisten rakennustöiden aloittamisia.[36] VM:n suhtautuminen kaikkiin elvyttävän talouspolitiikan keinoihin oli jyrkän kielteinen.

Vaalit 1999: Ei leikkauksia, mutta velkaa pois 6,8 miljardia

Ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja valtiovarainministeriö ei tuonut julkisuuteen samanlaista omaa puheenvuoroa kuin vaaleissa 1991 ja 1995. Hallitusneuvotteluissa vaalien jälkeen oli kuitenkin käytössä tausta-aineistoksi laadittu muistio Kansantalouden ja valtiontalouden näkymät vuosina 1999–2003. Se julkaistiin korjattuna ja hallitusohjelman kanssa yhdenmukaistettuna versiona 11.5.1999.[37] Muistion ennuste Suomen talouskehityksestä oli hyvin positiivinen. VM:n omia näkemyksiä tai suosituksia se ei juuri sisällä.

Huomion arvoinen asiakirja ennen vuoden 1999 vaaleja oli myös 7.9.1998 julkistettu ja EU:lle toimitettu Suomen vakausohjelma vuosille 1998–2002. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Euroopan komissio valvoi vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen toteutumista jäsenmaiden raha- ja finanssipolitiikassa.[38]

Vakausohjelman kuva Suomen talouden kehityksestä oli myönteinen. Talous kasvoi vahvasti, julkisen talouden lievä alijäämä muuttuisi 2,3 prosentin ylijäämäksi vuoteen 2002 mennessä ja julkinen velka alenisi lähes kymmenen prosenttiyksikköä.

Toukokuussa 1998 oli julkaistu valtiovarainministeri Sauli Niinistön ja valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla raportti Julkisen talouden näkymiä ja haasteita, joka oli vuosittain ilmestyvä virkamiestyöryhmän katsaus, ei eduskuntavaaleja varten valmisteltu puheenvuoro.[39]Raportti toteaa talouden suotuisan kehityksen, mutta varoittaa väestön vanhenemisesta ja siitä, että valtionvelan korkomenot rajoittavat tulevien sukupolvien valintamahdollisuuksia. Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien on oltava sellaisia, että ne eivät estä uusien työpaikkojen syntyä.

Lipposen II hallitus alkoi lyhentää nopeasti valtionvelkaa erityisesti valtion omaisuuden myynnin avulla. Ilta-Sanomien selvityksen mukaan omaisuutta myytiin 6,8 miljardin euron arvosta ja velkasuhde laski tavoitteen mukaisesti.[40]

Uusi hallitus vakuutti, ettei suuriin säästöpäätöksiin olisi vaalikauden 1999–2003 aikana enää tarvetta, mutta valtion menojen reaalitaso ei myöskään voinut nousta; valtion velkataakan keventäminen tarkoitti tulonsiirtojen ja palvelujen tason jäädyttämistä. Koska työttömyys ja korkotaso laskivat, rahaa jäi jonkin verran köyhyyden helpottamiseen sekä pitkäaikaistyöttömien aseman parantamiseen. Mutta ei paljon.

Vaalit 2003: Rahaa jää käyttöönkin

Myöskään ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja valtiovarainministeriö ei julkistanut vuosien 1991 ja 1995 puheenvuoroja vastaavaa dokumenttia. Julkisuudessa oli kuitenkin näkyvästi esillä pääministeri Lipposen syyskuussa 2002 asettaman ja Raimo Sailaksen johtaman työllisyystyöryhmän raportti. Lipposen patistuksesta ryhmä julkisti väliraporttinsa 22.1.2003 sopivasti noin kaksi kuukautta ennen vaaleja ja loppuraporttinsa maaliskuun lopussa vaalien jälkeen mutta ennen hallitusneuvotteluita.

Suomalaisille journalisteille ei jäänyt epäselväksi, että raporttia valmisteltiin poliittisessa ohjauksessa ja että kyseessä oli paperi, jonka haluttiin olevan ”prässätty sen pöydän pintaan”, jonka ääressä hallitusneuvottelut käydään.[41] Hallitustunnustelija Anneli Jäätteenmäki sanoi, että raportti on vain ”yksi paperi muiden joukossa”[42], mutta vaikutusta sillä oli ja siihen palattiin mediassa hallituskauden aikana useaan otteeseen.[43] Valtiovarainministeriön rooli oli sekä ryhmän työn ohjauksessa että sen myöhemmin julkistamissa laskelmissa tärkeä. Raportin pääpaino oli työllisyydessä, valtiontalouden kysymykset olivat siinä pääosin vain taustana.[44]

Kesäkuussa 2002 oli julkaistu valtiovarainministeriön työryhmän raportti Kohti tehokkaampaa ja laadukkaampaa julkista taloutta.[45] Raportti arvioi kotimaisen ja myös kansainvälisen vertailuaineiston pohjalta julkisen sektorin käyttämän rahan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. 2000-luvun alussa ministeriössä laadittiin lähes vuosittain Talouspolitiikan strategia -raportteja (TS), joiden tarkoituksena oli herättää julkista keskustelua talouspolitiikan valinnoista. Tietoa siitä ei ole, julkaistiinko sellainen myös ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja.[46]

Anneli Jäätteenmäen hallituksella (myöhemmin Matti Vanhasen I hallitus) oli ensimmäisen kerran reiluun vuosikymmeneen leikkausten ja jäädytysten sijasta mahdollisuus käyttää rahaa uusiin kohteisiin.

Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa luvattiin yli miljardi euroa ”kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi” ja toinen runsas miljardi veronkevennyksiin.[47]

Hallitusohjelmassa korostettiin kuitenkin, että hallituksen finanssipolitiikka on hyvin pidättyväistä ja säästäväistä. Menolisäykset olivat investointeja, jotka loivat uutta kasvua ja työllisyyttä.

Kokoomus julkaisi pari kuukautta ennen vaalipäivää listan uusista menokohteista, jotka voidaan rahoittaa ilman velkaa, jos talouskasvu jatkuu kolmen prosentin tasolla. Iltalehti kiitteli kokoomusta konkreettisuudesta ja toivoi muilta puolueilta samaa.[48] Leikkauslistan sijaan kyse oli siis jakolistasta.

Vaalit 2007: 2 miljardia ja kestävyysvaje

Ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja Suomen valtiontalouden tilanne oli niin hyvä, että poliitikot kiistelivät leikkauslistojen sijasta ”jakovaran” suuruudesta. Suurten puolueitten puheenjohtajien arviot jakovarasta olivat 2–6 miljardia euroa.

Tässä tilanteessa valtiovarainministeriö esitti puheenvuorossaan Julkisen talouden liikkumavara julkisen talouden menojen karsimista vain kahden miljardin euron verran. Kehään nousi uusi termi, kestävyysvaje. Samaan asiaan oli viitattu myös aikaisemmissa VM:n puheenvuoroissa väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen ilmauksilla. ^[49]

Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta VM uskoi valtiontalouden muuttuvan alijäämäiseksi 2020-luvun aikana ja EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määrittämän velkasuhteen 60 prosentin ylärajan ylittyvän myöhemmin. Toimeen oli tartuttava välittömästi, jos haluttiin välttää hallitsematon velkaantuminen. Mitään jakovaraa ei ollut, päinvastoin. Juuri nyt oli suhdannepoliittisesti oikea ja samalla viimeinen hetki kääntää kurssi.

Sen verran valtiovarainministeriö antoi poliitikoille siimaa, että kestävyysvajeen kuromiseksi vaadittiin ennen muuta rakenteellisia toimia, kuten työllisyysasteen parantamista, opiskeluaikojen lyhentämistä, eläkeiän nostamista ja julkisen sektorin toiminnan tehostamista.

VM:n ja Vanhasen II hallituksen näkemykset talouskehityksen tavoitteista ja keinoista olivat yhteiset. Eroa oli siinä, että hallitus lisäsi menoja (maltillisesti) vastoin ministeriön tahtoa eikä kestävyysvajetta mainittu hallitusohjelmassa.

Vaalit 2011: 6 miljardia

Finanssikriisi (2007–2009) jakoi talouden kortit kokonaan uudelleen ja julkinen velka lähti nopeaan kasvuun. Evästäessään puolueita tulevaan vaalikauteen valtiovarainministeriö katsoi sopeutustarpeen olevan 1,5 miljardia vuodessa, eli kaikkiaan 6 miljardia. Tämä tavoite tuli saavuttaa ensisijaisesti etuuksia karsimalla ja kohdentamalla. Lisäksi tarvittiin rakenteellisia uudistuksia, kestävyysvajeen suuruudeksi arvioitiin 5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Leinosen mukaan VM:n vuoden 2010 puheenvuoro Julkisen talouden valinnat 2010-luvulle (10.12.2010) oli tavanomaista pehmeämpi tyyliltään. Muistiossa painotettiin leikkauksien toteuttamista oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman vähin sosiaalisin kustannuksin. Pehmeys näkyi myös siinä, että VM sanoitti joitakin suosituksiaan ehdotuksiksi, ei vaihtoehdottomiksi välttämättömyyksiksi. Neljä vuotta myöhemmin tyyli palasi tylymmäksi.[50]

VM suositteli suuntaamaan veronkorotukset ansio-, yhteisö- ja pääomatulojen sijasta välillisiin veroihin, käytännössä kuluttamisen verottamiseen, sillä ”pienituloiset eivät voi reagoida vähentämällä kulutustaan”.[51] Näin Jyrki Kataisen 22.6.2011 virkaan tullut hallitus myös toimi.

Hallitus sitoutui ohjelmassaan sopeutustoimiin, mutta vain 2,5 miljardin verran vaalikauden loppuun mennessä.[52] Sopeutus oli määrä toteuttaa puoliksi leikkauksin ja puoliksi veroja nostamalla.

Hallitusohjelmaan tuli kuitenkin monia muutoksia, kun talouden alakulo jatkui pienen tasaantumisvaiheen jälkeen. Vihriälän mukaan Kataisen–Stubbin hallituksen sopeutukset nousivat VM:n ehdottamaan määrään.[53] Verojen korotuksen painopiste oli arvonlisäveron nostamisessa, mutta yhteisöveroa toisaalta laskettiin hallitusohjelmassa mainitun yhden prosenttiyksikön sijasta kuusi 26 prosentista 20 prosenttiin. Vasemmisto piti valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (Sdp) siunaamia muutoksia suorana tulonsiirtona köyhiltä suuryrityksille.

Verotuksen painopisteen siirtoa pohjusti joulukuussa 2010 verotyöryhmä, jonka oli asettanut valtiovarainministerinä silloin toiminut Jyrki Katainen ja jonka työtä johti valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki. HS käsitteli ryhmän ehdotuksia pääkirjoituksessaan Hetemäen veroesityksistä pohja kunnon väittelylle 22.12.2010 mainiten, että työryhmää pidetään kokoomuksen tilaustyönä ja että se esittää yritysten verotuksen keventämistä ja kulutuksen verotuksen lisäämistä.[54]

Valtiovarainministeriö julkaisi vuosina 2010–2011 neljä kertaa vuodessa taloudellisen katsauksen, jota kutsutaan myös kokonaistaloudelliseksi ennusteeksi. Se on maan talousennusteista tärkein ja ”virallisin”. Käytän esimerkkinä 9.9.2010 julkaistua syksyn 2010 katsausta.

VM totesi silloin, että valtion rahoitusasema ”kurjistui” vuoden 2009 aikana 12 miljardia euroa eli 7 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vaikka talous oli kääntynyt maltilliseen kasvuun, julkisen talouden alijäämän uskottiin kasvavan edelleen. Ministeriö sanoi hallituksen finanssipolitiikan siirtyneen elvyttävästä kiristäväksi ja pyrkivän julkisen talouden tasapainottamiseen: ”Vaikka Suomen julkinen velkasuhde on EU-maiden vertailussa edelleen suhteellisen alhainen, velan kasvuvauhti on huolestuttava.”[55]

Syksyllä 2010 saivat raporttinsa valmiiksi myös kestävää talouskasvua ja työllisyyden parantamista selvittäneet kolmikantaiset ns. kasvutyöryhmät.

Valtiovarainministeriö julkaisi vuoden 2011 vaalien alla 25. maaliskuuta raportin Kehysjärjestelmän kehittäminen. Siinä jätetään avoimeksi, kuinka paljon valtion vuotuisten menojen tulisi vähentyä vuosina 2012–2015 (s. 13), mutta tarkastelun kokonaissävy on tiukka ja menokuria korostava: valtiontalouden vahvistaminen on asetettava etusijalle.[56]

Vaalit 2015: 6 miljardia

Kevään 2015 vaalien lähestyessä eduskunnassa vallitsi miltei yhteisymmärrys siitä, että valtion menoja tulee leikata budjetin tasapainottamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Talouden kehitys oli ollut kituliasta. Puolueiden arviot leikkaustarpeesta vaihtelivat vasemmistoliiton nollasta kokoomuksen kolmeen miljardiin. Erimielisyyttä oli myös siitä, kuinka pitkällä aikavälillä sopeutukset toteutettaisiin.

Valtiovarainministeriö ilmoitti kuitenkin 19.3.2015 julkaistussa virkamiespuheenvuorossaan Talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019, että valtion ja kuntien menojen välitön sopeutustarve oli tulevalla vaalikaudella 6 miljardia. Lisäksi tarvittiin pitkävaikutteisia rakenteellisia uudistuksia. Julkistamisen jälkeen keskusta ja kokoomus nostivat oman sopeutusarvionsa 6 miljardiin, mistä Juha Sipilän hallitus toteutti hallitusohjelmassa listatuin leikkauksin noin 4 miljardia.[57] Virkamiespuheenvuoro, jossa oli myös osoitettu hyvin yksityiskohtaisia leikkauskohteita, siirtyi Sipilän hallitusohjelmaan lähes sellaisenaan.[58]

Valtiovarainministeriö oli valmistellut hallitusneuvotteluja varten ns. menokartoituksen, jossa käytiin läpi valtion keskeiset menokohteet ja verotuet siinä tarkoituksessa, että menojen priorisointi ja karsiminen olisi hallitusneuvotteluihin osallistuville helpompaa. Vuoden 2015 menokartoitus julkaistiin 29.4.2015, ja se jaettiin hallitusneuvottelijoille neuvottelujen alkamisen yhteydessä.[59] Samanlainen menokartoitus julkaistiin myös ennen vuoden 2019 hallitusneuvotteluja ja ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

Vuoden 2015 hallitusneuvotteluissa julkista taloutta päätettiin vahvistaa nopeasti ja monin eri keinoin. Tarvittiin puskureita kestävyysvajeen vuoksi ja tulevan taantuman varalta. Verojen korottaminen suljettiin pois. Sipilän hallitus leikkasi kautensa aikana mm. koulutuksesta noin 800 miljoonaa[60] euroa, ja kokonaisveroaste laski noin 1,5 prosenttiyksikköä.[61]

Jarkko Leinonen tiivistää VM:n vuoden 2015 ydinsanoman ja samalla ministeriön pitkän linjan:

”Ehdotetut toimenpiteet ovat tuttuja aiemmilta vuosilta: hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi julkista sektoria on supistettava tuntuvin etupainotteisin leikkauksin. On valittava, mistä tehtävistä voidaan luopua pienimmin yhteiskunnallisin tappioin. Samoin julkisen sektorin toimintaa tulee tehostaa, jossa keinona ovat etenkin valtion henkilöstön vähentäminen ja kuntarakenteen ja palveluntuotannon uudistus. Työttömyyden vähentämiseksi raportissa huomio kiinnitetään kysyntätekijöiden sijaan tarjontatekijöihin, eli työvoiman tarjontaa tulisi lisätä. Tässä keinoina ovat sosiaaliturvan vastikkeellisuus sekä vientisektoriin sidottu palkkamaltti ja tuloverotuksen progression madaltaminen painopisteen siirtyessä välillisiin veroihin.”[62]

VM oli aktiivinen myös Euroopan rahaliiton sääntöihin liittyvässä keskustelussa. Helmikuussa ministeriön raportti peräänkuulutti vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista yksinkertaisempaan suuntaan ja finanssipoliittisen integraation jarrutusta. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen ja sen sääntöjen katsottiin heikentäneen kansallisten valtiovarainministeriöiden asemaa.[63]

Syksyn ja talven 2014 sekä kevään 2015 taloudelliset katsaukset korostivat julkisen talouden vakavaa tilaa, mutta maltillisin sanankääntein. Julkisyhteisöjen velkasuhde oli ylittämässä 60 prosentin rajan ja ennustettu talouden kasvu oli jäämässä vaimeaksi. Katsausten painopiste oli kuitenkin kansainvälisissä ja kotimaisissa talousnäkymissä, ei julkisessa taloudessa, josta VM ei vaikuttanut tavanomaista huolestuneemmalta. Ministeriö kiitti Kataisen–Stubbin hallitusta sopeutustoimista ja oletti seuraavan hallituksen jatkavan samalla linjalla.[64]

Vaalit 2019: 2 miljardia (tai 7)

Sipilän hallituksen leikkaukset ja talouskasvu saivat julkisyhteisöjen velkasuhteen muutamaksi vuodeksi lievään laskuun. Valtiovarainministeriö kiitteli hallitusta vuoden 2019 virkamiespuheenvuorossaan Uudistuva, vakaa ja kestävä yhteiskunta. Sen toteuttamat sopeutustoimet ja hyvä taloussuhdanne olivat saaneet julkisen talouden viimein kääntymään kohti tasapainoa. Tulevan hallituksen piti tehdä välittömiä sopeutustoimia 2 miljardin verran ja rakenteellisia uudistuksia 5 miljardin. Erityisesti laskettiin sote-uudistuksen tuomien säästöjen varaan. Löysäilyyn ei kuitenkaan ollut varaa, sillä kestävyysvaje oli 10 miljardia.[65]

Vaikka VM näki päättyvän Sipilän hallituskauden menestyksenä, sen kuva tulevaisuudesta oli synkkä. Seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana Suomella oli edessään monia vaikeita ongelmia, kuten ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, teknologinen murros ja korkea rakenteellinen työttömyys. Lisäksi kestävyysvajeen ongelma oli yhä ratkaisematta.

Kymmenen päivää ennen vaaleja julkistettu kevään 2019 taloudellinen katsaus painotti, että vaikka julkinen talous on tasapainottumassa ja vahvistumassa, kyse on vain hetken hengähdystauosta. Puskurit seuraavan taantuman varalta olivat hyvin ohuet ja väestö ikääntyi.[66]

Ennen vuoden 2019 vaaleja julkaistiin myös ministeriöiden kaikkien kansliapäälliköiden yhteinen evästys puolueille ja kansalaisille otsikolla Mahdollisuudet Suomelle.[67] Sen talouspoliittinen sisältö oli sama kuin VM:n omassa puheenvuorossa. Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen arvioi muutama viikko raportin julkistamisen jälkeen sen muistuttavan enemmän poliittista ohjelmaa kuin neutraalia taustaraporttia.[68]

Vaalien jälkeen julkaistiin vuoden 2015 tapaan menokartoitus, jossa hallitusneuvottelujen osallistujille kuvattiin se, mihin kaikkeen valtion rahat menevät.[69]

Ennusteet ja neuvot menivät kuitenkin uusiksi, kun koronakriisi iski maailman, Suomen ja Marinin hallituksen kimppuun keväällä 2020. Sovituista menokehyksistä päätettiin luopua, jotta voitiin vastata talouden äkilliseen šokkiin. 

VM ja vuoden 2023 eduskuntavaalit

Vielä alkusyksystä 2022 puolueiden näkemykset julkisen velan painoarvosta vaaliteemana ja tarvittavan sopeuttamisen määrästä vaihtelivat. Valtiovarainministeriön joulukuussa julkistama 6+3-malli ja puolueiden omien vaaliohjelmien julkaisu vuoden 2023 alussa naulasivat asetelman paikoilleen.[70] Kokoomus otti käyttöön VM:n ehdotuksen sellaisenaan ja ampui aluksi hieman kiemurrelleet rivinsä suoriksi: kuusi ja kolme piiruakaan muuttamatta. Sdp sen sijaan eteni toiseen suuntaan, jossa hyväksyttiin sopeutuksen tarpeellisuus, mutta arvosteltiin sen toteuttamista kokoomuksen esittämällä tavalla nopeasti ja pääosin leikkaamalla.

[…]

Valtiovarainministeriönomassa julkaisusarjassa ilmestyi seitsemän kuukautta ennen vaaleja 16 julkaisua, joiden sisältö liittyi ainakin osittain velkateemaan.[71] Yksi ministeriön tärkeimmistä tehtävistä on ”huolehtia julkisen talouden vakaudesta”, joten ei ole yllättävää, että myös suuri osa sen julkaisutoiminnasta liittyy tavalla tai toisella julkiseen velkaan.[72]

Käyn alla läpi kaikki löytämäni julkaisut, mutta osan hyvin lyhyesti. Suurimman huomion saavat ne raportit ja puheenvuorot, joista Helsingin Sanomat kirjoitti painetussa lehdessään.[73] Kuvaan hieman pidemmin myös muutamaa raporttia, jotka laajensivat ainakin omia tietojani velkakysymyksestä.

Helsingin Sanomat julkaisi uutisen kymmenestä raportista (raportit 1, 4–7 ja 10–14) ja omisti VM:n näkemyksille kaikkiaan noin kymmenen sivua ja uutisetusivunsa kahdesti. Lehti siis seurasi ja esitteli ministeriön toimintaa tarkasti ja laajasti, vaikka kaikki raportit eivät ylittäneet uutiskynnystä. Eniten saivat palstatilaa yhtäältä VM:n juuri vaaleja varten valmistelemat kuusi puheenvuoroa (raportit 4, 5, 6, 11, 12 ja 13) ja toisaalta talousennusteet, joita ilmestyi tutkimusjaksolla kolme.[74]

(1) 19.9.2022 julkistetussa syksyn taloudellisessa katsauksessa todettiin, että Suomen julkisyhteisöjen tulojen ja menojen epätasapaino on mittava eikä julkinen talous ole kestävällä pohjalla. Velkasuhde kasvaa koko ajan eikä nousulle näy loppua. Ja velasta maksetaan koko ajan korkeampia korkoja. Suomi haluaa tarjota pohjoismaiset palvelut, mutta talouden suorituskyky ei riitä siihen.[75] HS uutisoi ennusteen näkyvästi painetussa lehdessä 20.9.[76]

(2) Samana päivänä 19.9. julkistettiin myös Budjettikatsaus 2023: Katsaus valtion talousarvioesitykseen, syyskuu 2022. Julkaisu tarjoaa tiiviin yhteenvedon valtion vuoden 2023 talousarviosta ja talousnäkymistä.[77] 

(3) 13.10.2022 julkistettiin Vuoden 2023 alustava talousarviosuunnitelma. Kyseessä oli euroalueen jäsenvaltioille pakollinen alustava talousarvio, jolla seurataan alijäämä- ja velkakriteerien toteutumista.[78]

(4) 2.11.2022 VM julkaisi raportin Julkisen talouden ohjauksen kehittäminen, jossa annettiin hyvin suoria ohjeita hallitusneuvotteluihin valmistautuville puolueille.[79] Hallitusneuvotteluiden aluksi tulee linjata velan BKT-suhdetta koskeva rahoitusaseman tavoite useamman vaalikauden ajanjaksolle. Siihen pohjaten hallitus asettaa rahoitusasematavoitteen tulevalle vaalikaudelle. Se kirjataan euromääräisenä hallitusohjelmaan, samoin toimenpideohjelma tavoitteen saavuttamiseksi. HS julkaisi aiheesta 3.11. uutisetusivua hallinneen ja kolme sisäsivua vieneen kokonaisuuden sekä 4.11.2022 pääkirjoituksen Vahva talous on köyhän etu. Uutisetusivun pääotsikko 3.11. oli Vaatimus talouskurista saa tukea poliitikoilta.[80]

(5) 23.11.2022 julkaistussa budjettipäällikkö Mika Niemelän ns. vieraskynässä Julkisen talouden ohjausjärjestelmä tukee päätöksentekoa Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeamallatodetaan, että valtiontalouden alijäämä nousee kahdeksasta kymmeneen miljardiin ja velalla katetaan yli kymmenen prosenttia menoista.[81] Talouskasvuun nojaamalla ei tasapainottamista ole mahdollista saavuttaa. On tehtävä valintoja siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Niemelä mainitsee myös tulevat sukupolvet sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden, joiden etu on julkisen talouden hyvä hoito. Kirjoituksen pohjana oli VM:n 2.11. julkaisema raportti.

(6) 8.12.2022 julkaistiin valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro Uudistuva ja kestävä Suomi, jossa esitettiin julkisen talouden ”kohentamista”, ”vahvistamista” ja ”vakauttamista” yhdeksän miljardin euron verran kahden seuraavan eduskuntavaalikauden aikana, kuusi miljardia ensimmäisellä vaalikaudella ja kolme seuraavalla.[82] VM:n säästökohteina olivat mm. alennetut arvonlisäverokannat ja työttömyysturva. Tulevien sukupolvien vuoksi tarvitaan vahvoja toimia, ministeriö toteaa. Ilman niitä velkasuhde on 85 prosenttia vuonna 2031. HS uutisoi puheenvuoron näkyvästi 9.12. painetussa lehdessä.[83]

(7) 20.12.2022 julkaistiin valtiovarainministeriön talven 2022 taloudellinen katsaus.[84] Sen mukaan julkisyhteisöjen rahoitusasema on kohentunut nimelliskasvun ja hyvän työllisyyden vuoksi, mutta heikkenee pian. Talouskasvun hiipuminen, kohoavat velanhoitokustannukset ja Venäjän hyökkäyssodan vaatimat toimet kasvattavat valtion menoja. Helsingin Sanomien uutisjutussa VM ennustaa: Talous painuu taantumaan alkuvuonna (21.12.) todetaan, että julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteen laskee vuonna 2022 hiukan 71,7 prosenttiin, mutta vuodesta 2023 eteenpäin se kääntyy kasvuun ja kohoaa valtiovarainministeriön mukaan 75 prosenttiin jo 2024. Suomi on näivettymisen tiellä ilman korjaavia toimia.[85]

(8) 22.12.2022 ilmestyi raportti Katsaus valtion taloudellisiin riskeihin ja vastuisiin: Syksy 2022. Kyseessä on säännöllisesti ilmestyvä raportti, joka oli sisällöllisesti velkakysymyksen osalta varsin rikas. Raportin perussävy on synkkä: vuoden 2008 jälkeen valtion euromääräinen velka on ”noin 2,5 kertaistunut 14 vuodessa ja myös suhteellinen velka on lähes kaksinkertaistunut”.[86] Myös valtion takaus- ja takuuvastuut ovat kasvaneet nopeasti. Vuoden 2021 lopussa niiden kokonaismäärä oli 64 miljardia euroa.

Raportissa on myös se kiinnostava tieto, että valtion varallisuuden huomioon ottava nettovelka-aste oli sekin noussut. Vuoden 2022 lopussa se oli 15–20 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.  Valtion rahoitusvarallisuus oli vuoden 2022 toisella neljänneksellä 114,2 miljardia euroa.[87]

(9) 11.1.2023 julkaistiin Budjettikatsaus 2023: Katsaus valtion talousarvioon, tammikuu 2023, joka perustui talven 2022 taloudelliseen katsaukseen ja on säännöllisesti ilmestyvä ”rutiinijulkaisu”. Kiinnostavaa on, että VM puhuu velkasuhteen korkeahkosta tasosta, ei korkeasta:

”Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on alentunut parina viime vuonna vahvan nimellisen BKT:n kasvun siivittämänä. Vuodesta 2023 alkaen julkinen velkasuhde alkaa kasvaa uudelleen jo valmiiksi korkeahkolta tasolta. Valtionhallinnon ja paikallishallinnon mittavat alijäämät sekä nopeasti kohoavat velanhoitokustannukset pitävät velkasuhteen nousevalla uralla.”[88]

(10) 18.1.2023 valtiovarainministeriö julkaisi lisäbudjetin luonnoksen, jossa julkinen velka oli Helsingin Sanomien jutun (19.1.2023) mukaan tärkein asia. STT:ltä peräisin olevan uutisjutun VM esittää 1,7 miljardin euron lisäbudjettia ingressissä sanotaan: ”Yli miljardin lisäbudjetista lohkaisevat jättimäiset korkomenot”.[89] Korkomenot olivat kasvaneet arvioidusta ja olivat kehyksen ulkopuolista menoa: ”Se on meille lisävelkaa tässä hetkessä”, sanoi VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä. ”Kaikkiaan korkomenot nousevat noin 2,5 miljardiin euroon kuluvana vuonna”.

(11) 6.2.2023 julkistettiin ministeriöiden kansliapäälliköiden raportti Mahdollisuudet Suomelle.[90] Helsingin Sanomat kertoi 7.2. ilmestyneessä jutussaan Raportti: Työllisyysasteen nosto vaatii ”vaikeita toimia” puheenvuoron tiivistävän 13 kansliapäällikön – mukana myös VM:n Juha Majanen – näkemykset kahden seuraavan vaalikauden tärkeimmistä tavoitteista.[91] Kansliapäälliköt kantoivat erityistä huolta Suomen julkisesta taloudesta. Heidän mukaansa Suomen on tavoiteltava johdonmukaisesti 80 prosentin työllisyysastetta, mutta sen saavuttaminen vaatii ”vaikeita toimia”, eli käytännössä etuusleikkauksia. Kansliapäälliköt ehdottivat sekä kustannusten tasaista karsimista että kohdennettujen leikkausten käyttämistä.

(12–13) 6.3.2023 valtiovarainministeriö julkisti kaksi dokumenttia, Meno- ja rakennekartoituksen sekä Verokartoituksen. Kartoituksissa kuvataan ja arvioidaan niitä vaihtoehtoisia leikkauksia ja veronkiristyksiä, joiden kautta sopeuttamistavoite olisi mahdollista saavuttaa.[92] Samantyyppinen menokartoitus julkaistiin myös 2015 ja 2019, mutta silloin vasta vaalien jälkeen ennen hallitusneuvotteluja. Vuonna 2023 kartoitus julkaistiin siis jo ennen vaaleja. Siinä käydään menot läpi hyvin yksityiskohtaisesti ja euromäärät mainiten. Samalla todetaan ministeriön ”tunnistamat” säästökohteet – tai VM:n kielellä ”mahdollisuudet vahvistaa julkista taloutta”. Ensimmäisessä menokartoituksessa vuonna 2015 selvittiin 59 sivulla, vuonna 2023 oli meno- ja rakennekartoituksessa ja erillisenä julkaistussa verokartoituksessa yhteensä 359 sivua.[93] Verokartoituksen ydin oli sanoma siitä, että työn ja yrittämisen verotusta ei saa nostaa, mutta mm. arvonlisäveron nostaminen oli mahdollista.

HS julkaisi aiheesta uutisetusivun täydeltä ja kolme sisäsivun juttua 7.3. sekä 8.3. pääkirjoituksen Valtiovarainministeriö antoi eväitä talouskeskusteluun. Sen mukaan ”Suomen julkinen talous on kroonisesti velkaantunut: julkiset menot näyttävät jääneen pysyvästi tuloja korkeammalle tasolle, kun poliitikot ovat olleet haluttomia puuttumaan vakiintuneisiin rakenteisiin”. Lehden mukaan ”ministeriö on tehnyt tärkeän työn, jonka avulla myös äänestäjät saavat sekä realistisen kuvan julkisen talouden sopeutustarpeesta että käsityksen sen mittakaavoista”.[94]

HS rakensi verkkoon kartoitusten listoista leikkauskoneen lukijoille, jotka halusivat kokeilla saksimista.[95] Lehti ei julkaissut omaa leikkauslistaansa, mutta totesi pääkirjoituksessa Säästäminen ei saa leimautua kirosanaksi 8.9.2022, että aloittaa voisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisesta.

(14) 23.3.2023 VM toi julkisuuteen kevään taloudellisen katsauksen.[96] Siinä käydään läpi samat velkasuhdetta heikentävät tekijät kuin edellisessä talven katsauksessa. Helsingin Sanomien uutisen mukaan katsauksen ydin oli, että Suomi ottaa pian velkaa jopa 15 miljardia vuodessa, velkasuhde nousee 80 prosenttiin eikä talouskasvu tehoa velkaantumiseen. Tarvitaan tuntuvia leikkauksia ja veronkorotuksia.[97]

(15–16) Maaliskuun 23. päivä 2023 julkaistiin myös kaksi muuta raporttia: Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024–2027 ja Suomen kansallinen uudistusohjelma 2023.[98] Edellinen oli vuosittainen tarkistus vaalikauden julkisen talouden suunnitelmaan. Se sisälsi myös Suomen vakausohjelman, eli julkisen talouden tavoiteskenaarion sekä EU:n vaatiman keskipitkän aikavälin budjettisuunnitelman. Jälkimmäisessä kuvataan hallituksen toimia EU:n kasvustrategian toteuttamiseksi.

(17) 28.3.2023 julkistettiin Kasvutyöryhmän loppuraportti. Vaihtoehtoja kestävän kasvun vauhdittamiseksi. Se ilmestyi vain muutamia päiviä ennen vaaleja eikä havaintojeni mukaan saanut kovin paljon median huomiota osakseen.[99] Tekijänä oli valtiovarainministeriön 26.1.2023 asettama työryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää hallitusneuvotteluihin mennessä mahdollisia toimia taloudellisen kasvun vauhdittamiseksi ”kestävällä ja julkista taloutta vahvistavalla tavalla”. Kasvutyöryhmän oli tarkoitus täydentää VM:n meno- ja rakennekartoitusta sekä verokartoitusta, jotka keskittyivät tarjoamaan päättäjille laajan valikoiman välittömiä sopeutustoimia. Kasvutyöryhmän tehtävänä oli etsiä rakenteellisia toimia, jotka vahvistaisivat julkista taloutta pidemmällä aikavälillä.[100]

Työryhmän loppuraportti on talouspoliittisilta näkemyksiltään tarkasti linjassa VM:n esittämien lyhyen aikavälin sopeutustoimien kanssa. Sen mukaan julkista taloutta ei saada kestävälle pohjalle vain talouskasvun ja pitkän aikavälin toimien avulla, vaan tarvitaan myös välittömiä säästöjä. Jos pitkän aikavälin toimia tehdään, kuten lisätään korkeakoulujen aloituspaikkoja, niiden aiheuttamat kulut on katettava säästöillä muualta tai esimerkiksi tekemällä tutkintoon johtavasta koulutuksesta maksullista tai alentamalla opiskelijoille maksettavia etuuksia. Kasvutyöryhmän esittämät ns. varmennetut työllisyyteen liittyvät toimenpiteet, käytännössä paljolti työttömyysturvan heikennykset, löytyvät lähes sellaisinaan Orpon hallituksen ohjelmasta.[101]

* * *

Kirjan Velka vaaliaseena loppuosassa on myös alaluku VM: Ennakoivaa ja tehokasta julkisuustyötä (s. 149–155), jossa kootaan yhteen ministeriön mediajulkisuuden kautta tapahtuvan vaikuttamisen keinoja ja sisältöjä sekä keskustellaan esimerkiksi siitä, olisiko journalistien syytä avata VM:n korkeimpien virkahenkilöiden tausta, varallisuus ja sidonnaisuudet samalla tarkkuudella kuin tehdään ministereiden osalta.

Valtiovarainministeriö jättää vaalitaistelun taakseen – ministeriön lippalakki takaa. Työväenmuseo Werstas. Kuvaaja ei tiedossa.

---------------------

VIITTEET

[1] STT uutiset X:ssä: "Valtiovarainministeriössä valmistaudutaan jo vuoden 2027 vaaleihin laatimalla talouskartoitusta. "Tämä hallitus on tehnyt merkittäviä toimenpiteitä, mutta ne eivät ole vielä täysin riittäviä", sanoo STT:lle VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä. Lue juttu: https://t.co/1sUHpIhPlh" / X

[2] Valtiovarainministeriö valmistelee jo vaaleja – vastaa nyt kritiikkiin - Ilta-Sanomat.

[3] Niemelä sanoi STT:n jutussa, että nyt on uuden leikattavan löytäminen vaikeampaa. Kaikkea julkisesti rahoitettua toimintaa on hänen mukaansa pakko miettiä uudelleen. Niemelä kiitti nykyistä hallitusta siitä, että se on tehnyt merkittäviä toimenpiteitä, mutta ne eivät ole vielä täysin riittäviä. Valtiovarainministeriö valmistelee jo vaaleja – vastaa nyt kritiikkiin - Ilta-Sanomat.

[4] Kts, esim. Kauppalehti 24.11.2023 Orpon hallituksen työllisyystavoitetta ei mittaa Tilastokeskus vaan VM – Mutta miten puolueeton arvio on? | Kauppalehti.

[5] Luostarinen, Heikki (2024). Velka vaaliaseena. Helsingin Sanomat ja julkinen velka eduskuntavaaleissa 1995, 2011 ja 2023. Trepo, Tampereen yliopisto.

[6] Ks. esim. Unto Hämäläinen, 1.6.2013 Näin Raimo Sailaksesta tuli Suomen tunnetuin virkamies - Kuukausiliite | HS.fi.

[7] Veli-Antti Savolainen, Ei riitä, rohkeutta lisää Sivu 4 | 24.4.1991 | Iltalehti Arkisto Julkaistut. Pekkarinen ja Vartiainen (1993, 106) ajoittavat valtiovarainministeriön nousun muiden ministeriöiden edelle vuoteen 1943, jolloin siitä tehtiin talouspolitiikkaa koordinoiva elin Suomen Pankin rinnalle. Pekkarinen, Jukka & Vartiainen, Juhana (1993). Suomen talouspolitiikan pitkä linja. WSOY Helsinki.

[8] Oskari Onninen & Paavo Teittinen, HS 30.8.2015 Suomi on omituisen talouspolitiikan maa, sanovat Vartiainen ja Pekkarinen - Sunnuntai | HS.fi. Suomen ja Ruotsin eroista ks. esim.  Alanko 2021, 29–36. Alanko, Meeri (2021). Kuvaileva analyysi kokonaistuottavuuden kehityksestä: vertailussa Suomi ja Ruotsi 1970–2019. Taloustieteen pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto ProGradu_meerialanko (jyu.fi).

[9] Ks. myös Systä 2024, 35–37. Systä, Jussi (2023). Epä-älyllistä keskustelua? Eduskuntavaalit 2015 ja talouspoliittinen keskustelu. Alusta 5.5.2023 Epä-älyllistä keskustelua? Eduskuntavaalit 2015 ja talouspoliittinen keskustelu (tuni.fi).

[10] Anttila, Timo J., Iiro Viinanen ministerivuosistaan: ”Ei tämä ole ollut ihmisen arvoista elämää” Sivu 28 | 4.3.1995 IltalehtiArkisto Julkaistut.

[11] Yliaska 2014, 351. Yliaska, Ville (2014). Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. Into Kustannus, Helsinki.

[12] Yliaska 2014, 318 ja 364–365.

[13] Iltalehti 6.3.2023 VM:n virkamies vinoili poliitikoille (iltalehti.fi). Helsingin Sanomat hieman moitti Niemelää pääkirjoituksessaan Valtiovarainministeriö antoi eväitä talouskeskusteluun todeten että ”budjettipäällikkö Mika Niemelä letkautti suotta poliitikoille kiitokset ´miljardeista motivaatiosyistä´”. Muuten pääkirjoitus oli suopea VM:n ajatuksille Sivu 4 | 8.3.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[14] Valtiovarainministeriön ja talousjournalistien keskuudessa on urbaani legenda, jonka mukaan tällainen virkamiespuheenvuoro olisi julkaistu kaikkien eduskuntavaalien yhteydessä vuodesta 1991 lähtien. Näin sanoi esimerkiksi VM:n talouspolitiikan koordinaattorina tuolloin toiminut Sami Yläoutinen valtiovarainministeriön tiedotteessa 5.11.2018 VM julkaisee virkamiespuheenvuoron tulevan vaalikauden haasteista – miksi? - Valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriön ystävällisestä etsintäavusta huolimatta vuosilta 1999 ja 2003 ei löytynyt vastaavaa julkaisua.

[15] Leinonen 2016. Leinonen, Jarkko (2016). Talouspolitiikan narratiivit. Narratiivinen analyysi valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoroista. Valtio-opin pro gradu -tutkielma, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto Pro-gradu-Jarkko-Leinonen (jyu.fi).

[16] VM:n arvostuksesta ja roolista ks. Harjuniemi 2021, 41–42. Harjuniemi, Timo (2021). Talouden asiantuntijoiden uskottavuuden hierarkia suomalaisten talous- ja politiikan toimittajien silmin. Media & viestintä 3/2021, s. 30–51 Talouden asiantuntijoiden uskottavuuden hierarkia suomalaisten talous- ja politiikan toimittajien silmin - pdf (journal.fi).

[17] Sakari Heikkinen, 22.2.2019b Talouspolitiikkaa viran puolesta – Taloutta ja historiaa (helsinki.fi); VM:n toiminnan kritiikistä ks. myös Heikki Patomäki, 20.3.2015 VM:n virkamiehet tekevät politiikkaa ja kahmivat valtaa | Uusi Suomi Puheenvuoro.

[18] Yliaska 2014, 339–345.

[19] Mykkänen & Virtanen 2020, 210. Mykkänen, Juri & Virtanen, Joonatan (2020). Hallituksen muodostaminen: Katosiko strateginen hallitusohjelma? Teoksessa Sami Borg, Elina Kestilä-Kekkonen & Hanna Wass (toim.) (2020). Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019, Oikeusministeriön julkaisuja 2020:5, s. 196–220 Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019 (valtioneuvosto.fi).

[20] Mykkänen 2016, 239. Valtiovarainministeriön roolia käsittelevä jakso sivuilla 238–241. Mykkänen, Juri (2016). Strateginen hallitusohjelma ja hallitusohjelmainstituution muutos. Teoksessa Kimmo Grönlund & Hanna Wass (toim.). Poliittisen osallistumisen eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus 2015, Oikeusministeriön julkaisu 28/2016, s. 224–246 OMSO_28_2016_Eduskuntavaalitutkimus_2015.pdf (valtioneuvosto.fi).

[21] Mykkänen & Virtanen 2020; Virtanen & Mykkänen 2021. Mykkänen, Juri & Virtanen, Joonatan (2020). Hallituksen muodostaminen: Katosiko strateginen hallitusohjelma? Teoksessa Sami Borg, Elina Kestilä-Kekkonen & Hanna Wass (toim.) (2020). Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019, Oikeusministeriön julkaisuja 2020:5, s. 196–220 Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019 (valtioneuvosto.fi). Virtanen, Joonatan & Mykkänen, Juri (2021). Ajatuspaja hallitusta muodostamassa. Politiikasta 1.3.2021 Ajatuspaja hallitusta muodostamassa – Politiikasta.

[22] Ks. edellä mainitut artikkelit.

[23] Mykkänen & Wass 2023, 53. Mykkänen, Juri & Wass, Hanna (2023). Tuhansien toimenpiteiden Suomi: Orpon hallituksen ohjelmaneuvottelut teknopoliittisena prosessina. Poliittinen talous 2/2023, s. 43–64 Tuhansien toimenpiteiden Suomi - pdf (journal.fi).

[24] Kauppalehti 24.11.2023 Orpon hallituksen työllisyystavoitetta ei mittaa Tilastokeskus vaan VM – Mutta miten puolueeton arvio on? | Kauppalehti.

[25] Ylösen, Jaakkolan, Saaren ja Hiilamon (2020) mukaan ongelmana on, että taloustieteellisen datan takana on usein uusklassiseen taloustieteeseen liittyviä oletuksia syy-seuraussuhteista ja ihmisten käyttäytymisestä. Läpinäkyvässä demokraattisessa päätöksenteossa myös ne tulisi avata kansalaisille. Ylönen, Matti, Jaakkola, Jussi, Saari, Leevi & Hiilamo, Heikki (2020). Näyttöperusteisuus ja yritysten verotus: ekonomismin nousu suomalaisen yhteisöveropolitiikan tiedontuotannossa. Poliittinen talous 1/2020, 27–69 Näyttöperusteisuus ja yritysten verotus: ekonomismin nousu suomalaisen yhteisöveropolitiikan tiedontuotannossa - pdf (journal.fi).

[26] Oskari Onninen & Paavo Teittinen, HS 30.8.2015 Suomi on omituisen talouspolitiikan maa, sanovat Vartiainen ja Pekkarinen - Sunnuntai | HS.fi.

[27] Leinonen 2016, 98.

[28] Yliaska 2014, 113; 158–160; 239–242.

[29] Taloutta koskevat tilastotiedot on otettu pääosin Tilastokeskuksen julkaisemista lähteistä, mutta nekään eivät ole aivan yhdenmukaisia tilinpidon ja tilastoinnin muutosten vuoksi. Luvuissa voi siksi olla jonkin verran vaihtelua. Kaikkein vaikeinta on yrittää löytää vertailukelpoisia kansainvälisiä talouden tilastotietoja globalisaation aikakaudella. Ks. esim. Taskinen, Koistinen-Jokiniemi, Moilanen & Rantanen 2019. Taskinen, Kristian, Koistinen-Jokiniemi, Paula, Moilanen, Reetta & Rantanen, Mari (2019). Globalisaatio ja taloustilastot. Työpaperi1/2019, Tilastokeskus ywrp1_201900_2019_21507_net.pdf;jsessionid=D04ABE11BACBE5278749C4092AAD196B (doria.fi).

[30] Leinonen 2016, 30–39.

[31] Sakari Heikkinen, 22.2.2019b Talouspolitiikkaa viran puolesta – Taloutta ja historiaa (helsinki.fi).

[32] Leinonen 2016, 42. Vuoden 1995 puheenvuoron sisällöstä ks. Leinonen 2016, 41–51.

[33] Helsingin Sanomat viittasi 26.9.1994 pääkirjoituksessa Tulonsiirtojärjestelmän uudistuksella on kiire valtiovarainministeriössä ”kaikessa hiljaisuudessa” valmisteltuun muistioon tulonsiirtojärjestelmien uudelleen arvioimisesta. Muistion päätelmä oli lehden mukaan lyhyt: ”kaikkia tulonsiirtojärjestelmiä on karsittava ja uudistettava valtion rahapulan vuoksi”. Tiedossani ei ole, mitä muistiota lehti tarkoitti Sivu 2 | 26.09.1994 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[34] Termi ”eläkepommi” tuli suomalaiseen politiikan kieleen jo 1976. Yliaska 2014, 109.

[35] Lipposen hallituksen sopeutustoimien markkamäärästä on hieman erilaisia lukuja ei lähteissä. Mittakaava oli joka tapauksessa suuri ja melko lähellä VM:n ehdotusta.

[36] Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ohjelma 13.4.1995 66. Lipponen (13.4.1995–15.4.1999) (valtioneuvosto.fi).

[37] Valtiovarainministeriön erillisjulkaisut 11.5.1999. Tarkkaa tietoa siitä, miten julkaistu muistio poikkeaa alkuperäisestä, ei ole käytössä. Raportin skannattu kopio on saatavissa kirjoittajalta.

[38] Komissio arvioi Suomen vakausohjelman, Euroopan komissio 30.9.1998, IP/98/842 ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_98_842.

[39] Valtiovarainministeriö, taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset 3/1998, s. 1–2. Raportin skannattu kopio on saatavissa kirjoittajalta.

[40] IS 16.5.2016 Sonera, Fortum, Sampo... Suomen kansallisomaisuutta myyty 17,5 miljardilla eurolla - Kotimaa - Ilta-Sanomat; Luodemäki 2008, 51–55; Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4.1999 67. Lipponen II (15.4.1999–17.4.2003) (valtioneuvosto.fi). Luodemäki, Juha (2008). Suomalainen sosiaalidemokratia murroksessa. Valtio-opin pro gradu -tutkielma, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto URN:NBN:fi:jyu-201207132086.pdf.

[41] Ks. esim. Tapani Pitzen, Tie neulansilmän läpi, Taloussanomat 24.1.2003 200309764 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat (is.fi).

[42] Kaleva 31.3.2003 Jäätteenmäki: Sailaksen paperi yksi muiden joukossa | Kaleva.

[43] Ks. esim. Ilkka Ahtiainen, Hallitusohjelma saa Sailaksen näköä, HS 12.3.2004 Hallitusohjelma saa Sailaksen näköä - Kotimaa | HS.fi.

[44] Työllisyystyöryhmän väliraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2003, Helsinki 2003 2 (vnk.fi); Työllisyystyöryhmän loppuraportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2003, Helsinki 2003 Master 29 (edilex.fi). Työryhmän tavoitteena oli etsiä keinot työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin ja työttömyysasteen laskemiseksi alle viiteen prosenttiin. Ryhmä mm. esitti tuntuvia veronalennuksia. Kaikista julkisia menoja lisäävistä uudistuksista tuli ryhmän mukaan pidättäytyä 2–3 vuodeksi, ja niitä harkitaan vasta, kun työllisyysaste on saatu vahvaan nousuun. Raportin vastaanotossa kriittisin oli SAK.

[45] Valtiovarainministeriö, keskustelualoitteita nro 70, kesäkuu 2002.

[46] Valtiovarainministeriön tietopalveluyksikön päällikön Harri Kähkösen sähköposti 15.1.2024.

[47] Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma 17.4.2003 HALLITUSOHJELMA 2003 (valtioneuvosto.fi).

[48] ”Me on kyllästytty katteettomiin lupauksiin”. Kokoomus hinnoitteli tavoitteensa Sivu 10 | 9.1.2003 | Iltalehti Arkisto.

[49] Leinonen 2016, 54–64; Heikkinen 2019a, 52–58. Heikkinen, Sakari (2019a). Julkinen talous, valtiontalous ja finanssipolitiikka. Teoksessa Jaana Laine, Susanna Fellman, Matti Hannikainen & Jari Ojala, (toim.). Vaurastumisen vuodet – Suomen taloushistoria teollistumisen jälkeen, s. 39–59. Gaudeamus, Helsinki.

[50] Leinonen 2016, 66–78.

[51] Lainattu Leinonen 2016, 70 mukaan. Sitaatin tarkkuutta en onnistunut tarkastamaan alkuperäislähteestä. VM:n puheenvuoron referaatti on sivuilla 66–78. Julkisen talouden valinnat 2010-luvulle -puheenvuoron (Valtiovarainministeriön julkaisuja 49/2010) tiivistelmä löytyy täältä: VM:n raportti: Kestävyysvajeesta eroon etupainotteisesti - Valtiovarainministeriö. Helmikuussa 2010 julkaistiin laaja raportti Julkinen talous tienhaarassa – finanssipolitiikan suunta 2010-luvulla (Valtiovarainministeriön julkaisuja 8/2010) Julkinen+talous+tienhaarassa+2010.pdf (vm.fi), joka jäi kuitenkin tarkastelujaksoni ulkopuolelle. Samoin jäivät alkuvuodesta 2010 ilmestynyt Suomen vakausohjelman tarkistus 2009 C:\Temp\E0002.V10.pdf.pdf (eduskunta.fi) ja 9.9.2010 julkaistu Taloudellinen katsaus Taloudellinen katsaus: Maltillista kasvua lähivuosina - Valtiovarainministeriö (vm.fi).

[52] Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011 B5-kokoinen julkaisuteksti (valtioneuvosto.fi).

[53] Vihriälä 2021. Eri lähteissä on sopeutusten kokonaismäärästä erilaisia arvioita 5–10 miljardin väliltä. Vihriälä, Vesa (2021). Talouspolitiikka kolmessa kriisissä. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2021, s. 211–234 KAK_2_2021_WEB-77-100.pdf (taloustieteellinenyhdistys.fi).

[54] Hetemäen veroesityksistä pohja kunnon väittelylle - Pääkirjoitus | HS.fi; Verotuksen+kehittämistyöryhmän+loppuraportti+2010.pdf (valtioneuvosto.fi). Valtiovarainministeriön julkaisuja 51/2010.

[55] Taloudellinen katsaus: Maltillista kasvua lähivuosina - Valtiovarainministeriö (vm.fi). Valtiovarainministeriö 9.9.2010.

[56] Kehysjärjestelmän+kehittäminen.pdf (vm.fi). Valtiovarainministeriön julkaisuja 17/2011.

[57] Seuri & Orjasniemi 2019. Seuri, Allan & Orjasniemi, Seppo (2019). Sipilän hallituksen talous- ja budjettipolitiikka. Politiikasta 13.4.2019 Sipilän hallituksen talous- ja budjettipolitiikka – Politiikasta.

[58] Leinonen 2016, 81–96; Oskari Onninen & Paavo Teittinen, HS 30.8.2015 Suomi on omituisen talouspolitiikan maa, sanovat Vartiainen ja Pekkarinen - Sunnuntai | HS.fi.

[59] Mykkänen 2016, 235–236; Menokartoitus – valtion menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Valtiovarainministeriö 2015 Menokartoitus_29042015.pdf (vm.fi).

[60] Sipilän hallituksen koulutusleikkauksista on eri lähteissä vaihtelevia lukuja 600 miljoonan ja miljardin euron väliltä. Vaihtelu johtunee siitä, että hallitus leikkausten ohella myös lisäsi joitakin koulutuksen määrärahoja, mutta kertaluonteisesti. 800 miljoonaa esiintyy mm. 27.5.2018 Helsingin Sanomien jutussa Sipilän johdolla laadittiin insinöörimäinen hallitusohjelma ja tavoitteille 28 mittaria – HS kävi läpi tavoitteiden toteutumisen - Politiikka | HS.fi.

[61] Seuri & Orjasniemi 2019.

[62] Leinonen 2016, 94.

[63] Mykkänen 2016; Vakaampi talous- ja rahaliitto. Valtiovarainministeriö, helmikuu 2015 b6f7ccd5-2d20-407f-866c-7b79d171ab67 (vm.fi).

[64] Taloudellinen-katsaus-syksy2014.pdf (vm.fi). Valtiovarainministeriön julkaisuja 24a/2014; taloudellinen_katsaus_talvi2014.pdf (vnk.fi). Valtiovarainministeriön julkaisuja; Taloudellinen+katsaus,+kevat+2015.pdf (vm.fi). Valtiovarainministeriön julkaisu – 17a/2015.

[65] Uudistuva, vakaa ja kestävä yhteiskunta (valtioneuvosto.fi). Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2019:11.

[66] Taloudellinen katsaus kevät 2019 (valtioneuvosto.fi). Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2019:27.

[67] Mahdollisuudet Suomelle (valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston julkaisuja 2019:1.

[68] Sakari Heikkinen, 22.2.2019b Talouspolitiikkaa viran puolesta – Taloutta ja historiaa (helsinki.fi).

[69] Menokartoitus 2019 – valtion menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Valtiovarainministeriön julkaisu – 2019:34 Menokartoitus 2019 (vm.fi).

[70] Perussuomalaiset eivät julkaisseet yleistä vaaliohjelmaa.

[71] Julkaisut on etsitty valtion julkaisuarkisto Valton kautta. Mahdollista on, että Valtosta ei löydä aivan kaikkia julkaisuja. Raportti numero 11 ilmestyi valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa.

[72] Tehtävä ja strategiset tavoitteet - Valtiovarainministeriö (vm.fi).

[73] HS.fi-sivustolla verkossa on saattanut olla osin eri sisältö.

[74] Kymmenes uutisoitu raportti (18.1.2023) käsitteli lisäbudjetin luonnosta. Yksi raporteista, 6.2. julkaistu Mahdollisuudet Suomelle, oli ministeriöiden kansliapäälliköiden yhteinen, ei yksin VM:n tekoa.

[75] Taloudellinen katsaus. Syksy 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:65 Taloudellinen katsaus, syksy 2023 (valtioneuvosto.fi).

[76] VM ennustaa: Suomen ajautumista taantumaan ei voi sulkea pois Sivu 20 | 20.9.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[77] Budjettikatsaus 2023: Katsaus valtion talousarvioesitykseen, syyskuu 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:61 Budjettikatsaus 2023. Katsaus valtion talousarvioesitykseen, syyskuu 2022 (valtioneuvosto.fi). Julkisesta taloudesta on katsauksen sivuilla 10–12.

[78] Vuoden 2023 alustava talousarviosuunnitelma. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:67 Vuoden 2023 alustava talousarviosuunnitelma (valtioneuvosto.fi).

[79] Julkisen talouden ohjauksen kehittäminen. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:71 Julkisen talouden ohjauksen kehittäminen (valtioneuvosto.fi). Tiedote raportista 2.11.2022: Rahoitusasematavoite ja toimiva menokehysjärjestelmä tukemaan julkisen talouden kestävyyttä - Valtiovarainministeriö (vm.fi). Taloustoimittaja Jan Hurri avasi kiinnostavasti työryhmän esityksen ongelmia 6.11.2022 kommentissa Ministeriö läksytti poliitikkoja talousvirheistä, mutta virkamiesten vaatimuksista syntyy yksi vaarallinen harha Julkista velkaantumista on vaikeampi taittaa kuin VM uskottelee - Taloussanomat - Ilta-Sanomat.

[80] Uutisetusivu Sivu 2 | 3.11.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi). Sisäsivujen jutut Puheenjohtajilta tukea VM:n ehdotuksille ja ”Piirun verran liian pitkälle vietyä kontrollia” Sivu 6 | 3.11.2022 | Helsingin Sanomat(hs.fi) sekä Näin ministeriö tiukentaisi sääntöjä valtion rahojen käytöstä Sivu 8 | 3.11.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[81] Sivu 4 | 23.11.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[82] Uudistuva ja kestävä Suomi. Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:77 Uudistuva ja kestävä Suomi: Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro 2022 (valtioneuvosto.fi).

[83] VM ehdottaa kulukuuria, joka tuntuisi monen arjessa Sivu 8 | 9.12.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[84] Taloudellinen katsaus. Talvi 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:80 Taloudellinen katsaus, talvi 2022 (valtioneuvosto.fi).

[85] Sivu 18 | 21.12.2022 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[86] Katsaus valtion taloudellisiin riskeihin ja vastuisiin. Syksy 2022. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2022:82, s. 8 Katsaus valtion taloudellisiin vastuisiin ja riskeihin. Syksy 2022 (valtioneuvosto.fi),

[87] Edellä mainittu raportti, s. 79–80.

[88] Budjettikatsaus 2023: Katsaus valtion talousarvioon, tammikuu 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:1 Budjettikatsaus 2023. Katsaus valtion talousarvioon, tammikuu 2023 (valtioneuvosto.fi).

[89] Sivu 14 | 19.1.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[90] Mahdollisuudet Suomelle. Kansliapäälliköiden viestit hallituksenvaihdokseen. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:4 Mahdollisuudet Suomelle: Kansliapäälliköiden viestit hallitusvaihdokseen (valtioneuvosto.fi). Julkisen talouden tasapainottamista koskeva jakso on sivuilla 36–40. Kansliapäälliköiden puheenvuorolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa oli sama otsikko.

[91] Sivu 10 | 7.2.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[92] Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:13 Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus (valtioneuvosto.fi); Verokartoitus. Valtiovarainministeriön verokartoitushanke. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:15 Verokartoitus 2023 (valtioneuvosto.fi).Verokartoituksen perusajatus oli, että verotus on lähtökohtaisesti taloudelle haitallista toimintaa. Jos verotusta kuitenkin on pakko kiristää, kartoitus pyrkii osoittamaan vähiten haitalliset vaihtoehdot, kuten arvonlisäveron nostamisen. Perintö- ja lahjaveron (s. 79–86) korottamista VM ei pidä tarkoituksenmukaisena, koska verojen kiertäminen on helppoa verosuunnittelun avulla.

[93] Menokartoitus – valtion menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Valtiovarainministeriön julkaisuja 29.4.2015 Menokartoitus_29042015.pdf (vm.fi); Menokartoitus – valtion menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Valtiovarainministeriön julkaisu – 2019:34, 25.4.2019 Menokartoitus 2019 (vm.fi). Vuoden 2015 menokartoituksesta julkaistiin päivitetty versio myös 2016: Menokartoitus 2016 – valtion menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Valtiovarainministeriön julkaisu 21/2016 Menokartoitus+2016.pdf (vm.fi).

[94] Uutisetusivun otsikko: Lista julki: Näistä tuleva hallitus voisi leikata Sivu 2 | 7.3.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi). Sisäsivujen jutut olivat sivuilla 6–7: Säästökohteet eivät innosta puolueita; Valtiovarainministeriö julkisti sopeutuslistansa ja Puolueista löytyy myös halua leikata Sivu 6 | 7.3.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[95] HS 22.3.2023 Mitä sinä tekisit? Saisitko kokoon kuuden miljardin säästöt? Kokeile HS:n erikoisartikkelissa, mitä menoja leikkaisit ja mitä veroja kiristäisit - Politiikka | HS.fi. Myös Yle julkisti vastaavan leikkauskoneen.

[96] Taloudellinen katsaus. Kevät 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:24 Taloudellinen katsaus, kevät 2023 (valtioneuvosto.fi).

[97] Suomi ottaa pian velkaa jopa 15 miljardia vuodessa  Sivu 14 | 24.3.2023 | Helsingin Sanomat (hs.fi).

[98] Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2023–2027. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023: 26 Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024–2027 (valtioneuvosto.fi); Suomen kansallinen uudistusohjelma 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:29.

[99] Ks. esim. Kauppalehti 28.3.2023 VM:n kasvutyöryhmä: Työttömyysturvareformit, eläkejärjestelmän uudistaminen ja korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen voisivat vauhdittaa talouskasvua | Kauppalehti.

[100] Kasvutyöryhmän loppuraportti – Vaihtoehtoja kestävän kasvun vauhdittamiseksi. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:32 Kasvutyöryhmän loppuraportti – Vaihtoehtoja kestävän kasvun vauhdittamiseksi (valtioneuvosto.fi); kts. myös tiedote Työvoiman tarjonnan ja korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisessä mahdollisuuksia talouskasvun vauhdittamiseksi - Valtiovarainministeriö (vm.fi).

[101] Kasvutyöryhmän loppuraportti, s. 21–25. Raportissa todetaan sivulla 20: ”Luotettavat arviot politikkatoimenpiteiden vaikutuksista perustuvat tieteelliseen näyttöön. Politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia voidaan yksinkertaisimmillaan luotettavasti mitata tieteellisillä menetelmillä aikaisempien politiikkamuutosten perusteella”.