Turvattomia suomalaisia – Kaksitoista päivää tutkimusjournalismia ja politiikkaa puolen vuosisadan takaa

PERTTI SUHONEN & LIISA SUHONEN – Tämä on kertomus pienen tutkimuksen saamasta laajasta ja värikkäästä mediahuomiosta kesällä 1973. Meillä on henkilökohtainen suhde aiheeseen, sillä teimme tuon tutkimuksen yhdessä.

24.7.1973 julkaistiin raportti Turvattomia suomalaisia, Tutkimus turvattomuuden kokemisesta.[1] Tutkimus tehtiin Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen aloitteesta ja sen myöntämällä apurahalla. Tiedotustilaisuudessa puhetta johti johtokunnan puheenjohtaja, Tampereen yliopiston professori Olavi Borg. Tilaisuudessa jaettiin tutkimusraportti ja kahden liuskan lehdistötiedote, jossa selostettiin tutkimuksen luonnetta, aineistoa ja keskeisiä tuloksia.

Hankkeessa turvattomuuden kokemista tutkittiin keskustelunomaisilla haastatteluilla, joita tuohon aikaan kutsuttiin syvähaastatteluiksi. Myöhemmin tällaista aineistonkeruuta on luonnehdittu avoimin kysymyksin toteutetuksi teemahaastatteluksi. Tällaisen aineiston kokoaminen ja sen analysointi ovat suuritöisiä ja vaativat paljon aikaa, mikä rajoittaa aineiston kokoa. Haastatteluja tehtiin yhteensä 131 Tampereella, Tottijärvellä, Kajaanissa ja Sotkamossa, suunnilleen saman verran kullakin paikkakunnalla. Haastateltavat valittiin kaupungeissa satunnaisotannalla ja maalaiskunnissa kiintiöpoiminnalla. Tutkimusraportissa ja lehdistötiedotteessa muistutetaan aineiston koosta johtuvista rajoituksista tulosten yleistämisessä.

Ennen empiiristen tulosten esittelyä raportissa pohditaan turvattomuuden käsitteen kahta puolta: objektiivista turvattomuutta ja subjektiivista turvattomuuden kokemista. Noin puolet raportista käsittävään liiteosaan on litteroitu joukko haastatteluja mahdollisimman tarkasti puhutussa muodossa. Niiden tehtävänä oli tarjota lukijalle edeltäviä analyysejä elävämpi kuva turvattomuuden kokemisesta ja sen liittymisestä haastateltavien muuhun kokemuspiiriin.

Tiedotustilaisuudessa olivat mukana ainakin Aamulehden, Helsingin Sanomien, Kansan Lehden ja Kansan Uutisten toimittajat.

* * *

25.7.

Helsingin Sanomat ja Kansan Lehti julkaisivat lehdistötiedotteeseen perustuvan kahden palstan uutisen.  

Tutkijapari Kansan Lehden uutisessa tiedotustilaisuudesta.

Aamulehden kolmen palstan uutinen oli otsikoitu ”Toimeentulohuolista eniten turvattomuutta”. Aamulehti elävöitti kirjoitustaan haastattelukatkelmilla, jotka oli poimittu tutkimusraportista.

Kansan Uutiset repäisi viiden palstan otsikon niin etu- kuin sisäsivullakin.  "Kapitalismin ihanuutta: 90 prosenttia tuntee turvattomuutta. Taloudellinen epävarmuus yleisintä", julisti etusivun otsikko. Lehden Tampereen toimittaja Mauri Sirnö oli tutustunut tutkimusraporttiin ja käytti sitä laajasti hyväksi kirjoittamassaan uutisessa. 

26.7.

Tutkimuksesta kerrottiin ainakin Suomenmaassa ja Tiedonantajassa. Suomenmaan kahden palstan uutinen ”Toimeentulosta eniten huolta” muistuttaa edellispäiväistä HS:n juttua mm. siinä, että molemmissa tutkimuksen tekijäksi mainittiin vain yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Pertti Suhonen.

”Työläiset kokevat turvattomuutta” otsikoi Tiedonantaja uutisensa kahdella palstalla. Myös tämän lehden toimituksessa oli luettu tutkimusraporttia, ainakin sen loppuluku. Lehti nostaa esiin tutkijoiden toteamuksen, että turvattomuuden kokeminen riippuu hyvinvoinnin tasosta ja varmuudesta. Vasta sitten kun välittömien aineellisten perustarpeiden tyydyttäminen on turvattu, nousevat turvattomuuden aiheuttajiksi etäisempien tarpeiden tyydyttämistä uhkaavat tekijät. Uutisessa esitettiin myös lehden oma tulkinta turvattomuuden syistä. ”Nämä ovat valtiomonopolistisen kapitalismin kehityksen ilmiöitä, joita monopolien etujen mukainen tulopolitiikka ja yleinen talouspolitiikka vain vahvistavat.”

Saman päivän Hufvudstadsbladet esitteli tutkimusta pääkirjoituksessaan ”Otryggheten i vårt samhälle”. Lehti päätyy tutkijoita mukaillen toteamaan, että ihmisten kokema turvattomuus eriytyy elämisen ehtojen ja olosuhteiden mukaan. Siksi myöskään turvallisuuden lisäämisen keinot eivät ole kaikille samoja.

Kansan Uutisissa Mauri Sirnö jatkoi turvattomuustutkimuksen käsittelyä sen tuloksia poliittisesti tulkiten. Kolumnissaan ”Reunahuomautuksia” hän kirjoittaa: ”Juuri valmistunut tutkimusraportti valaisee suomalaista arkipäivää, sen tuntoja ja tunnelmia. Tuo arki on täynnä epävarmuutta ja jäytävää pelkoa. Vain äärettömän harvat suomalaiset elävät onnellisen autuaasti.” Tiedonantajan tapaan Sirnökin näkee turvattomuuden perussyyksi yhteiskunnan kapitalistiset rakenteet, vaikka ei puhukaan monopolistisesta kapitalismista.

Sirnö arvostelee valtajulkisuutta siitä, että turvattomuus yleensä liitetään vain ulkopoliittisiin uhkiin ja katujen väkivaltaan. ”Tutkimus muuttaa tätä turvattomuuden harhakuvaa. Se osoittaa, että yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta on oleellisempaa kuin katutappelut.” Myös puoluepoliittinen näkökulma on vahvasti esillä. Sirnö moittii porvarillis-sosialidemokraattista rintamaa siitä, että vaalimainoksissa kyllä luvataan työtä ja turvallisuutta, mutta käytännössä tuota lupausta ei yritetäkään lunastaa.

27.7.

Toisenlaista poliittista väriä turvattomuustutkimuksesta käytävään keskusteluun toi alakerta-artikkelissaan Suomenmaan nimimerkki Kessu-Pekka (päätoimittaja Pentti Sorvali).

Kessu-Pekka kertoo, ettei ole lukenut tutkimusta. Hän arvioikin sitä ja sen tekijöitä lähinnä Kansan Uutisten uutisen perusteella. Epäluulo tutkijoita kohtaan ei kuitenkaan estä pakinoitsijaa kuvaamasta laajasti ja myönteiseen sävyyn muista lehdistä poimittuja tutkimustuloksia. Hän päätyy myös rakentavaan yhteenvetoon: ”Se (tutkimus) osoittaa, että ihmisten asema ja ongelmat ovat erilaisia, mutta jokin huoli ja pelko on jokaisella. Mutta se osoittaa myös, että yhteiskunnassa on välttämätöntä pyrkiä kohti suurempaa tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisempaa hyvinvoinnin jakautumista. Sehän on juuri sitä, mitä esim. keskustapuolue ohjelmassaan ja pyrkimyksissään ajaa.”

28.7.

Seuraavana päivänä saatiin lisää väriä keskusteluun.”Tampereella on taas tutkittu. Marxilainen tutkija-aviopari on julkaissut yhteiskunnan varoin selvityksen, jonka mukaan on epänormaalia tuntea olonsa Suomessa turvalliseksi.” Näin aloittaa Uuden Suomen poliittinen pakinoitsijanimimerkki M.O.T. kirjoituksensa. Nimimerkin takana oli valtiotieteen lisensiaatti Matti Paavonsalo.

”Tutkimusta selostettaessa on annettu ymmärtää, että vain yksi kymmenestä haastatellusta ilmoitti tuntevansa elämänsä turvalliseksi.” Kirjoittaja antaa tutkijoille vihjeen lisäkysymyksestä, jolla päästäisiin helposti 100-prosenttiseen turvattomuuteen: ”Maassamme ilmoitetaan avoimesti pyrittävän väkivaltaiseen vallankumoukseen. Tunnetteko olonne turvalliseksi?”

Turvattomuustutkimuksen tuloksista M.O.T. nostaa esille mm. sen, että vain viisi prosenttia tutkituista ilmoitti tuntevansa turvattomuutta lisääntyneen väkivallan vuoksi. ”Tämäkin luku todistaa tutkimuksen olleen käänteentekevä, koska tutkimusselostuksen mukaan näin ohimennen osoitettiin porvarillisten lehtien puheet jälleen kerran vääriksi. Väkivalta on mitätön pikku tekijä ihmisten turvallisuuden kannalta.”

”Monien arvokkaiden tulosten ohella löydettiin varsinainen lihasattuma rasvaisesta tutkimussopasta. Paljastui nimittäin ’yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta´, jonka aiheuttaja on tutkijain ja heidän ystäviensä mielestä nykyinen yhteiskuntajärjestelmä.”

Paavonsalokaan ei ollut tutustunut tutkimusraporttiin eikä siitä laadittuun tiedotteeseen. Sen sijaan hän oli lukenut Kansan Uutisia ja syyttää pakinassaan tutkijoita Mauri Sirnön tulkinnoista ja poliittista johtopäätöksistä.

Samana päivänä keskustapuoleen lehdet julkaisivat kiertoartikkelin, jossa Kansan Uutisiin viitaten kummastellaan tutkimusta ja sen tarkoituksia. Tuloksista kerrotaan lyhyesti hyväksyvään sävyyn: ”Miksei niinkin. Onhan tässä maassa kieltämättä liian suuria tuloeroja, työttömyyttä, josta pitäisi päästä eroon, ja kyllähän tässä maassa sairastellaan.”

Kiertoartikkeli toteaa kuitenkin, että tutkimuksen johtopäätökset ovat heikosti perusteltuja, koska siinä ei kerrottu suomalaisen yhteiskunnan hyvistä puolista. Artikkeli lopettaa opettavaan sävyyn: ”Kun Tampereen lisensiaatit toteavat osan ihmisistä tuntevan sodan pelkoa, he lienevät liian nuoria muistamaan, minkälaista todellinen sodan pelko oli 1930-luvun lopulla. Heidän johtopäätöksensä olivat muutoinkin liian itsestään selviä tai yksioikoisia.” Näin kirjoittaa artikkelitoimittaja, joka ei ollut tutustunut edes tiedotteeseen kritisoimastaan tutkimuksesta.

Myös saman päivän Suomen Sosialidemokraatin pääkirjoitus käsittelee turvattomuustutkimusta. Kaksi kolmasosaa siitä kertoo tutkimuksen tuloksista ja sen jälkeen tehdään poliittinen johtopäätös: ”Pienestä kattavuudestaan huolimatta tutkimus antaa yksiselitteisen vahvistuksen SDP:n tunnuslauseen oikealle valinnalle: Työ – tasa-arvo – turvallisuus.”

Aamulehteen kirkollisista aiheista kirjoittava nimimerkki Vähtäri aloittaa kolumninsa ”Turvattomana kirkossa” viittaamalla turvattomuustutkimukseen ja siitä käytyyn julkiseen keskusteluun. Tämän ja monien muiden tutkimusten mukaan turvattomuuden kokemisen syyt jakautuvat yhtäältä yhteiskunnallisiin ja toisaalta yksilötason tekijöihin. Saman tapainen kahtiajako löytyy myös kirkon sisältä. Toiset vaativat kirkolta yhteiskunnallisia kannanottoja turvattomuuden syiden poistamiseksi. Toiset näkevät turvallisuuden löytyvän yksilöiden omista uskonnollisista ratkaisuista, joita kirkon pitäisi ohjata.

Kansan Uutiset vastaa pääkirjoituksessaan Suomenmaan Kessu-Pekan edellä mainittuun artikkeliin. Lehti paheksuu Kessu-Pekkaa siitä, että tämä yrittää mitätöidä turvattomuustutkimuksen tulokset leimaamalla tutkijat radikaaleiksi äärivasemmistolaisiksi. ”Eniten kirjoittajaa närkästyttää toteamus, että yhteiskunnallinen ja inhimillinen turvattomuus olisi kapitalistisen yhteiskunnan aikaansaannosta.” Tässä kohden Kansan Uutiset olisi voinut mainita, että tällaiset poliittiset johtopäätökset olivat sen omia, eivät tutkijoiden.

29.7.

Satakunnan Kansa tuo myös oman panoksensa keskusteluun. Lehden poliittinen kolumnistinimimerkki Pykälä kirjoittaa: ”Tampereen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa eli tuossa varsinaisessa yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseen tähtäävässä opinahjossa on jälleen valmistunut muuan ns. tieteellinen tutkimus. Joku aviopari on siellä julkaissut kirjasen turvattomuuden tunteistaan ja sen syistä suomalaisessa yhteiskunnassa”.[2] 

Kirjoittaja kertoo, ettei tunne tutkimuksen sisältöä, mutta ”päätellen siitä harvinaisesta innostuksesta ja suosiosta, jonka kirjanen on herättänyt kommunistien taholla, ei voi välttyä käsitykseltä, että siinä on tarkoituksenmukaisesti pyritty osoittamaan, että kaikkinainen turvattomuus on kapitalistisen järjestelmämme syytä …. Ilmankos tv-ruudussakin tätä uusinta tieteen saavutusta selostettiin ja sen harrastajaa esiteltiin ja haastateltiin. … tällaistako on yleensä todella tutkimus ja tieteen harjoittaminen Tampereen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa?”

Myös Aamulehti asettui rintamaan paheksumaan tutkijoita ja vasemmistolehtien tulkintoja. Lehden jälkiartikkelissa kummastellaan katuväkivallan vähättelyä ja "Lehdet"-palstalla siteerataan keskustan lehtien kiertoartikkelia.

31.7.

Seinäjoella ilmestyvä keskustalainen Ilkka jatkaa Satakunnan Kansan tyyliin ja rusikoi turvattomuustutkimusta ja sen tekijöitä pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu: ”Muuan ’tutkimus’”. Tyyli vaikuttaa päätoimittaja Veikko ”Aaretti” Pirilältä: ”Tampereen yliopiston suojissa ja suojeluksessa on äskettäin valmistunut tutkimus, jonka tendenssimäisyys ja poliittinen johdattelupyrkimys on niin ilmeinen, ettei se koidu kunniaksi ainakaan asianomaiselle yliopistolle. Tutkijat, muuan sosiologipariskunta, kyllä kokevat saavutuksensa ehkä suureksi poliittiseksi voitoksi.” Kirjoituksessa syytetään tutkijoita myös johdattelevista kysymyksistä ja haastateltavien valinnasta niin, että saataisiin halutunlaisia tuloksia.

Kirjoittaja näyttää kuitenkin hyväksyvän sen tulosten kertoman, että ihmiset kokevat laajasti monista syistä johtuvaa turvattomuutta. Se ei kuitenkaan ”oikeuta objektiivista tieteentekijää väittämään, että kaikki tämä suomalaisissa asuva turvattomuus aiheutuukin järjestelmästämme”. ”Tutkimus on sensaatio lähinnä siinä mielessä, että vasemmistolaiset tutkijat taas kerran näin julkeasti tekevät politiikkaa yliopistollisen tutkimuksen suojassa.”

Kirkollinen Kotimaa julkaisi lyhyen uutisen otsikolla ”Turvattomuus aineksena hyvinvointiyhteiskunnassa”. Samassa lehden numerossa oli myös pääkirjoitus, jossa kommentoidaan tutkimuksen tuloksia. Sen mukaan ne ja monien muidenkin tutkimusten tulokset osoittavat, että ihmisten turvallisuus on mitä suurimmassa määrin rahan ja omaisuuden varassa. Vaikka havainto ei ole uusi, se on uudelleen toteamisen arvoinen, …”jotta olisimme entistä määrätietoisemmat yhteiskunnallisten olosuhteiden korjaamisessa”.

Pääkirjoituksen lopussa on myös hengellinen opetus. Ihmiselämä on perusluonteeltaan turvatonta. Uutta Testamenttia lainaten: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä; minä olen voittanut maailman”.

Päivän Uutisissa pakinoitsijanimimerkki Eskonen selostaa turvattomuustutkimuksen tuloksia otsikolla ”Turvattomuudesta”. Hän kummastelee sitä, miten ”… porvarilehdet repäisivät vaatteensa ja alkoivat puhua aidanseipäästä aidan asemesta”.[3] Leimaamalla tutkijat marxilaisiksi annetaan ymmärtää, ettei heidän saamiinsa tuloksiin voi luottaa.

1.8.

Kokoomuksen Naisten Liiton pääsihteeri Eeva-Maija Pukkio esitelmöi Sotkamossa turvattomuudesta ja muista kehitysalueiden ongelmista. Kainuun Sanomat kertoi asiasta otsikolla ”Turvattomuuden syy on huoli elannosta”. Pukkio lähtee liikkeelle turvattomuustutkimuksen tuloksista ja päätyy esittämään aluepoliittisia ratkaisuja. ”Nämä ratkaisut on toteutettavissa keskustan ja Kokoomuksen parlamentaarisella voimalla vasemmiston keskittämispolitiikkaa vastaan.”

2.8.

Uusi Suomi julkaisi vastineemme edellä mainittuun M.O.T.:n pakinaan. Siinä kerroimme, että pakinassa tuomitut puheet yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta, kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja sen muuttamisesta ovat Kansan Uutisten johtopäätöksiä tutkimustuloksista. Niitä ei esiinny tutkimusraportissamme eikä lehdistötiedotteessa.

M.O.T.:n vastaus tuli samassa numerossa. Siinä hän paheksuu vastinepolitiikkaamme: ”On outoa, että Suhosen herrasväki sanoutuu näin Uudessa Suomessa irti ystäviensä selostuksista ja tulkinnoista KU:n sivuilla. Missä viipyy Suhosten oikaisu KU:lle, joka käytti tarkoitukseen sopivaa tutkimusta röyhkeään kommunistipropagandaan. Koira ei näy koiran hännälle astuvan.”

3.8.

Suomen Kuvalehtikin osallistui keskusteluun. Kolumnissaan ”Miten maa makaa” Sakari Virkkunen arvelee turvattomuustutkimuksen kohtuuttoman huomion johtuvan heinäkuun uutispulasta. Uuden Suomen M.O.T.:iin ja muihin lehtitietoihin viitaten hän arvelee, että tutkimuksessa todettu viiden prosentin kokema turvattomuus väkivallasta ei voi pitää paikkaansa. Luvun pitäisi olla ainakin 20 prosenttia. Perusteluna on Suomen suurten kaupunkien yleinen väkivaltarikollisuus. Eläkkeellä oleva poliisineuvoskin oltiin hakata kuoliaaksi kotiovellaan Helsingissä.

Tutkimuksemme epäluotettavuudesta kertoo sekin, että siinä ”… ei edes sivuta niitä (kristityn) ihmisen pelkotekijöitä, jotka liittyvät kuolemanjälkeiseen elämään”.

Kirjoituksen lopussa on vielä yhteenveto, joka tarinan tässä vaiheessa kuulostaa jo varsin tutulta. ”Tamperelaisten tieteilijäin Liisa ja Pertti Suhosen tutkimus edustaa yksipiippuista marxilaista tieteenharjoitusta.”

5.8.

Keskustapuolueen lehdissä tapahtui yllättävä käänne turvattomuustutkimuksen käsittelyssä. Ne julkaisivat uuden kiertoartikkelin otsikolla ”Mitalin toinen puoli”. Siinä pyritään selvästi korjaamaan aiemmassa kiertoartikkelissa annettua jyrkän kielteistä kuvaa. ”Tamperelaisen sosiologipariskunnan Liisa ja Pertti Suhosen tutkimukseen kannattaa vielä palata, vaikka lehdistö on sitä selvitellyt moneenkin suuntaan. Huoli tulevaisuudesta, ahdistuneisuus, pelkotilat ja stressi eivät ole mitenkään harvinaisia ilmiöitä.” Tutkimusraportin tapaan syitä turvattomuuteen löydetään yhteiskunnan rakenteista ja niiden muuttumisesta.

* * *

Niin kotoisessa politiikassa kuin journalismissa moni asia on muuttunut 1970-luvusta. Puoluekentän ideologinen polarisaatio oli silloin nykyistä voimakkaampi. Sitä myös ilmaistiin ja pidettiin yllä nykypäivää jyrkemmin sanankääntein ja kullakin puolueella ja sen äänenkannattajilla oli oma hyvin tunnistettava kielensä ja tyylinsä. Polarisaatiota vahvisti osaltaan se, että vuonna 1973 maassa istui SDP:n ja keskiryhmien hallitus laitapuolueiden SKDL:n ja Kokoomuksen ollessa oppositiossa.

Puolen vuosisadan takaisessa retoriikassa on jotain tuttuakin: nykyään samoja piirteitä löytää somesta. 

Liisa ja Pertti 57 vuotta turvallisesti yhdessä.

Pertti ja Liisa Suhonen ovat Journalismin Suomi -blogin ensimmäiset vierailevat kirjoittajat. Toivottavasti jatkoa seuraa! Pertti teki työuransa pääasiassa Tampereen yliopistossa: sen tutkimuslaitoksella, sosiologian ja valtio-opin laitoksilla ja sitten tiedotusopin professorina. Liisa teki työuransa suurelta osin perheneuvolan sosiaalityöntekijänä Tampereella. Sitä ennen hän opetti kolme vuotta sosiaalityötä Tampereen yliopistossa.

---------------------

VIITTEET

[1] Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos, Tutkimuksia, N:o 4.

[2] Kirjoittaja viittaa Leningradissa vuosina 1922–1936 toimineeseen Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistiseen yliopistoon, jossa koulutettiin ulkomaisia kommunistijohtajia lietsomaan vallankumousta ja johtamaan maata sen jälkeen.

[3] Päivän Uutiset oli TPSL:n äänenkannattaja, joka tuolloin edusti SDP:hen liittymättömien Sosialistista työväenpuoluetta (STP), joka taas oli lähellä taistolaisia – eri vaiheiden jälkeen sen kirjapaino Kursiivi siirtyi näille.