Journalismin Suomi

RAIMO SALOKANGAS – Pentti Raittilan kirja Vasemman laidan toisinajattelijat on oivallinen kuvaus kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen sisäisistä kipuiluista erityisesti Tampereella. Raittila avaa kahden sikäläisen journalistin kautta näkymiä paikallisista aina kansainvälisiin ulottuvuuksiin. Taisto Harra (1924–1996) ja Mauri Sirnö (1939–1997) olivat tamperelaisia kommunisteja, journalisteja ja poliitikkoja, yhdistävänä ja erottavana tekijänä myös sikäläinen kommunistilehti Hämeen Yhteistyö (1946–1992). Pentti Raittila on kirjoittanut heistä, heidän poliittisesta ympäristöstään ja ajastaan paksun kirjan. Se on ammattitutkijan työtä, jossa on ollut apua nuoruusvuosien jonkinasteisesta asianosaisuudesta. Raittila itse luonnehtii kirjaansa kertomukseksi ”Tampereen seudun vasemmistolaisesta työväenliikkeestä kahden kommunistisen journalistin elämäntyön kautta tarkasteltuna”, ja että se on päähenkilöiden ”journalistisen ja poliittisen toiminnan kautta rajattu palanen Suomen puo

Matti oli titteliltään neljännesmies, jollaisen velvollisuuksiin kuului veronkannon lisäksi myös kylien muun menon silmälläpito. Niinpä hän joutui vetämään joulukuussa 1665 pidetyille ylimääräisille käräjille naimisissa olevan talollisen Tuomaan, jonka huhuttiin saattaneen raskaaksi piikansa Marketan. Neljännesmies oli kuullut huhun naapurikylän miehen Eskon vaimolta Valpurilta, jonka lähteenä oli ollut Tuomaan lanko ja naapuri Yrjö. Valpuri ja Yrjö olivat keskustelleet naapurikylän naineesta isännästä, joka oli ollut pari viikkoa karussa erään sotilaan vaimon kanssa toisella paikkakunnalla, jossa heidät oli vangittu. Asiayhteys oli johtanut sananvaihtoon, jonka käräjäkirjuri ikuisti ihan suomeksi muuten ruotsinkieliseen pöytäkirjaan: – ”Jumala nähkön haise meidenkin kyläs.” – ”Kukas haise?”, oli Valpuri kysynyt, ja Yrjö vastannut, että – ”Thuåmas, sille hänen emendens on pahoin hänän såimannut pijkans.” Oikeudessa Yrjö myönsi sanoneensa Valpurille, että Tuomaan vaimo oli tull

Taannoisten presidentinvaalien kampanjoinnin tyyliä on luonnehdittu kohteliaaksi ja sivistyneeksi. Sitä on kiitelty, mutta joissakin kommenteissa on ollut aistittavissa haikailua napakamman ja terävämmän väittelyotteen suuntaan. Maltillinen keskustelu on kuitenkin meikäläisessä vaalidebatissa tavallisempaa kuin ärhäkkä sanailu, kertoo kurkistus takavuosiin. Tosin taannoisissa eduskuntavaaleissa oli hetken merkkejä toisenlaisesta menosta. Viime vuoden vaalien ensimmäinen televisiokeskusteluhan nimittäin enteili jotain uutta vanhaan perinteeseen. Tammikuun alussa SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ”ottivat näyttävästi yhteen” Helsingin Sanomien kakkospääkirjoituksen mukaan. Lehden mukaan ”vaaliväittelysesonki alkoi räväkästi”. (HS 13.1.2023) Ja vielä maaliskuun lopulla pidetystä kolmen suurimman puolueen puheenjohtajan vaalikeskustelusta HS:n toimittaja sai aiheen todeta, että se oli ”jotain sellaista, mitä harvemmin on Suomessa nähty”. Lehden mu

Tamperetta imarrellaan mediassa niin paljon, että se alkaa alkuasukkaita jo puistattaa, kainoa ja korutonta väkeä kun ovat. Kehuminen muuttui ylistämiseksi vuoden 2021 lopulla, kun ratikka aloitti liikennöinnin ja avattiin ratapihan ylle rakennettu monitoimiareena Uros Live, nykyinen Nokia-areena. Otetaan esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitukset. Niihin ei ole helppo päästä kehuttavaksi, mutta Tampereelta se on onnistunut vuoden 2022 alun jälkeen ainakin 16 kertaa. Turku mainitaan HS:n pääkirjoituksissa lähinnä silloin, kun todetaan sen jääneen kauas Tampereen taakse. Kerran >tosin lehti kirjoittaa, että Turussa vallitsee ”katastrofaalinen hoitajapula” (25.3.2022 – päivämäärä viittaa pääkirjoituksen ilmestymiseen verkossa) ja toisen kerran, että suunniteltu uusi junayhteys on liian kallis ja rasite ilmastolle, eikä matka Turkuun nopeutuisi kuin hitusen (27.1.2023). Toista on Tampere, jonne Helsingin Sanomat kehottaa Helsingin päättäjiä opintomatkalle (1.11.2022), sillä mon

Näin otsikoi Iltalehti uutisensa 10.1.1989. Jutussa sanottiin: ”Neuvostonuorista on tulossa helpotus Lahden työvoimapulaan. Kaupungin työvoimatoimiston johtaja kävi viikonvaihteessa työvoiman värväysmatkalla Tallinnassa. Ensimmäiset neuvostotyöläiset saapunevat Lahteen jo tänä keväänä. -- Neuvostoliittolaiset haluavat takeet asunnosta ja turvallisesta työpaikasta. Käsittääkseni sieltä olisi tulossa paljonkin nuoria. Tosin en vielä tiedä, miten byrokratiamme tähän suhtautuu, sanoo Lahden työvoimatoimiston johtaja Väinö Pässilä. Tähän mennessä kolme lahtelaisyritystä on ilmoittanut halunsa ottaa neuvostonuoria palvelukseensa. Salamyhkäisyys verhoaa kuitenkin värväystoimintaa. Yritykset eivät ainakaan vielä halua nimiään julkisuuteen.” Kiehtova uutinen! Tiedettiin, että Neuvostoliitto on sekaisin, mutta näin sekaisin! Ylpeän sosialistisen isänmaan toivot, nuoret toveri neuvostotyöläiset Lahteen tienaamaan länsimarkkoja! Ja paljon! Ja vielä salamyhkäisesti! Mutta… S

Keskustelu sanomalehden palstoilla on hyväksi, etenkin, jos sen järjestää itse päätoimittaja. Näin teki vuoden 1986 tammikuussa Aamulehden silloinen päätoimittaja Pertti Pesonen. Aiheena oli sotatarviketeollisuus. Pesonen aktivoitui, kun rauhan- ja konfliktintutkija Pertti Joennimi lähetti Aamulehdelle mielipidekirjoituksen. Siinä Joenniemi suhtautui kriittisesti lehdessä julkaistuun nimimerkki J.V. Suomalaisen kolumniin, jossa tämä perusteli Suomen sotatarviketeollisuuden tarvetta valmistaa alan tuotteita niin paljon, että niitä riittää vientiin asti. Pontimena Suomalaisen jutulle olivat käynnissä olevat selvitykset asevientisäädösten uudistamiseksi. Suomalainen kuvasti Suomen sotatarviketeollisuuden vientiä ulkomaille ”vaatimattomaksi, jopa olemattomaksi”. Kirjoittajan mukaan ”Suomi painiskelee omassa kärpässarjassaan”, kun sotatarvikkeiden vientiä verrataan muihin maihin. Viennistä ”kaksi kolmasosaa on ”ruuteja ja räjähdysaineita, eli melko vaatimattomasti jalostettua tavaraa”. V

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuoden 2023 huhtikuussa käytiin Suomessa hyvin tavalliset eduskuntavaalit, joiden tärkein kysymys oli julkinen velka. Valtiovarainministeriö vaati sopeuttamaan tulevan vaalikauden aikana julkista taloutta kuuden miljardin euron verran. Osa puolueista hyväksyi VM:n esityksen sellaisenaan saaden rinnalleen elinkeinoelämän etujärjestöt, Suomen Pankin, tasavallan presidentin sekä suuren osan suomalaista uutismediaa ja kansaa. Vaalit olivat aivan tavalliset siksi, että sama kaava on toistunut monissa eduskuntavaaleissa vuoden 1991 jälkeen. Sopeuttamisvaatimuksen luku, tasan kuusi miljardia euroa, on ollut sama vuosina 2011, 2015 ja 2023, ja nuo miljardit purjeissaan ovat edenneet pääministereiksi Jyrki Katainen, Juha Sipilä ja Petteri Orpo. Ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja valtiovarainministeriö esitti kahden miljardin leikkauksia, ja vaalien tärkein kysymys oli vanhusten hoivan laatu. Silloin pääministeriksi nousi Antti Rinne. Tästä tilanteesta lähtee liikkee

RAIMO SALOKANGAS –Tein yli 40 vuotta sitten väitöskirjan Puolueen aseet. Maalaisliiton sanomalehdistön synty ja sen asema puolueessa ja sanomalehtimarkkinoilla 1906–1916 . Yksi lehdistä oli Ilkka, ja kirjan pääotsikko kiteyttää sen perustajan ja pitkäaikaisen päätoimittajan Santeri Alkion käsityksen sanomalehden tehtävästä. Vuosina 1980–2007 Ilkan päätoimittajana, järjestyksessä vasta neljäntenä, toimi Kari Hokkanen. Luin hänen muistelmiensa kakkososan Sisärenkaan ulkokehällä. Seinäjoen satraapin muistoja 2 (Maahenki 2022). Kirja on mainio asianosaistodistus siitä, ettei poliittisen työkalun tehtävä ollut lehdestä mihinkään hävinnyt. Kirjan aikarajat ovat ”enimmäkseen” 1983–2004, ja puhe on etupäässä politiikasta, sillä Hokkanen kuului nuo parikymmentä vuotta keskustapuolueen puoluehallitukseen, vieläpä sen sisärenkaaseen, työvaliokuntaan. Ilkka sai selkävoiton 1970-luvulta saakka riehuneessa ”Lakeuden lehtisodassa”, kun se 1992 osti kilpailijansa Vaasa/Pohjalaisen. Hokkasen ja

Jos Aamulehden päätoimittaja Eetu Alha (tehtävässä 1913–1926) olisi joutunut kirjoittamaan työtodistuksen taannoin eroamaan joutuneille Helsingin Sanomien tai Aamulehden kollegoilleen, se olisi ollut hänelle ehkä hankalaa. Alha tuskin olisi katsonut hyvällä herrojen käytöstä. Media- ja lehdistöarkisto Merkissä säilytettävien työtodistusten luonnosten perusteella kunnon toimittajan määreisiin kuuluivat Alhan mielestä hyvä käytös ja raittius. Eräänkin toimittajan kuvailtiin olevan ”…käytökseltään reipas ja rehellinen ja vakaumukseltaan kansallismielinen sekä ehdottomasti raitis” ja toinen oli ”…uuttera, huolellinen ja luotettava, käytökseltään miellyttävä ja tavoiltaan raitis” kun taas yhden osalta kehuttiin hänen olevan ”…tavoiltaan nuhteeton, kuten käytökseltäänkin”. Aivan kaikissa noin 30 säilyneessä työtodistuksen luonnoksessa ei mainittu mitään hyvästä käytöksestä tai raittiudesta. Saattoi hyvin olla, että juuri tämä puute lausunnossa kiinnitti huomiota, kun työtodistusta k

ARI HEINONEN – Journalismia analytiikkavetoisesti vai uutiskriteerien perusteella? Onko Google hyvä vihollinen vai vain vihollinen? Nämä olivat alan ammattilehtien ajankohtaisia kysymyksiä pari vuosikymmentä sitten, ovat nyt ja epäilemättä tulevat olemaan vastedeskin. – Alla olevat vanhat katkelmat ovat kirjoittajan Verkonsilmä-palstalta, jota julkaistiin Suomen Lehdistössä vuodesta 1998 vuoteen 2016. Palsta kertoili digitaalisen journalismin noiden aikojen uusista ilmiöistä. Suomen Lehdistön Verkonsilmä-palsta, joulukuu 1999: ”Internet mahdollistaa sen, että yksittäisenkin verkkojutun lukijamäärät (tai ainakin jutussa käyneiden lukumäärät) saadaan selville varsin vaivattomasti. Näin verkkolehdenkin sisältöä voidaan haluttaessa arvottaa yleisömäärillä, kuten on jo pitkään tehty televisio-ohjelmien osalta. Onko tämä hyvä vai paha asia, onkin sitten tarpeellinen kysymys. Online Journalism Review’ssa arvellaan yhtäältä, että käyntien mittaaminen antaa mahdollisuuden kuunnella paremmin

Journalismin Suomi kertoo siitä, miten uutismedia on kuvannut Suomea ja vaikuttanut sen muutoksiin. Tarkoitus ei ole oppia menneestä, vaan hymyillä sille ovelan näköisenä. Blogissa ilmestyy erilaisia juttuja, vähän riippuen kirjoittajien kiinnostuksesta: selvityksiä tai tutkimuksia (tutkitut), kevyempiä ja lyhyempiä ajankuvia (lastut), journalismin tekijöiden ja kohteiden henkilökuvia (henkilöt), esseitä ja kirja-arvioita. Muitakin saattaa matkan varrella ilmaantua. Blogiin kirjoittavat eläköityneet journalismin tutkijat ja opettajat Ari Heinonen, Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas. Blogissa on nyt julkaistu Heikki Luostarisen tutkimus Helsingin Sanomat ja julkinen velka eduskuntavaaleissa 1995, 2011 ja 2023. Tutkimus avaa julkista velkaa käsittelevää journalismia ja teeman käyttöä vaalikampanjoissa. Velkajournalismin ohella tämä kirjan mittainen julkaisu kertoo valtiovarainministeriön kasvaneesta halusta ja kyvystä vaikuttaa vaalien päiväjärjestykseen mediajulkisuuden avull