Median kestäviä kysymyksiä

ARI HEINONEN – Journalismia analytiikkavetoisesti vai uutiskriteerien perusteella? Onko Google hyvä vihollinen vai vain vihollinen? Nämä olivat alan ammattilehtien ajankohtaisia kysymyksiä pari vuosikymmentä sitten, ovat nyt ja epäilemättä tulevat olemaan vastedeskin. – Alla olevat vanhat katkelmat ovat kirjoittajan Verkonsilmä-palstalta, jota julkaistiin Suomen Lehdistössä vuodesta 1998 vuoteen 2016. Palsta kertoili digitaalisen journalismin noiden aikojen uusista ilmiöistä.

Suomen Lehdistön Verkonsilmä-palsta, joulukuu 1999:

”Internet mahdollistaa sen, että yksittäisenkin verkkojutun lukijamäärät (tai ainakin jutussa käyneiden lukumäärät) saadaan selville varsin vaivattomasti. Näin verkkolehdenkin sisältöä voidaan haluttaessa arvottaa yleisömäärillä, kuten on jo pitkään tehty televisio-ohjelmien osalta. Onko tämä hyvä vai paha asia, onkin sitten tarpeellinen kysymys. Online Journalism Review’ssa arvellaan yhtäältä, että käyntien mittaaminen antaa mahdollisuuden kuunnella paremmin yleisön näkemyksiä. Toisaalta varoitetaan siitä, etteivät hittilukemat saisi ohittaa journalistisia kriteerejä juttuvalinnoissa. OJR:n juttukokonaisuudessa on haastateltu useiden verkkolehtien tekijöitä, joista useimmat pitävät käyttäjälukemien seuraamista tärkeänä.

New York Timesin samaa aihetta käsittelevässä jutussa kerrotaan, etteivät esimerkiksi pitkälliset ulkopolitiikkaa käsittelevät jutut ole niitä, jotka vetävät lukijoita verkossa. Sen sijaat seksi, kärkevät kolumnit ja melkein mikä tahansa Internetiä käsittelevä aihe kasvattaa hittilukemia. Eräs haastateltu sanoo, että seksi otsikossa kaksinkertaistaa käyntimäärät...”

Suomen Lehdistön juttu Näin data vaikuttaa journalismiin (kirj. Janne Arola), maaliskuu 2021:

”Yhden jutun liikennettä enemmän [Etelä-Suomen Sanomissa] kiinnostaa digitilaajien aktiivisuus: kuinka usein he palveluun tulevat, millaisia sisältöjä käyttävät, kuinka moneen juttuun käynnillään keskimäärin klikkaavat ja kuinka kauan palvelussa viihtyvät.
Hesarissa analytiikan lukuja jaetaan toimitukselle eri käyttöliittymissä, sähköpostissa ja palavereissa. Lisäksi toimituksen Slack-kanavilla Latoja-botti julkaisee säännöllisesti tietoja edellisen päivän kävijä- ja tilaajamääristä sekä muun muassa naisten osuudesta Helsingin Sanomien jutuissa.
Lapin Kansassa on hiljattain otettu käyttöön Kaleva Mediassa kehitetty arvomittari. Se on analytiikkatyökalu, joka laskee jokaiselle verkossa julkaistulle jutulle arvon muutaman muuttujan perusteella.”

* * *

Suomen Lehdistön Verkonsilmä-palsta, maaliskuu 2003:

”Googlen siirtoja on pidetty silmällä siksi, että yhtiö on aiemminkin osoittanut olevansa paitsi innovatiivinen myös menestyksellinen. Se saavutti hakupalveluna nopeasti johtavan aseman, ja aloitti automaattisesti koostettavan uutistarjonnan jokin aika sitten. Nyt Googlen siipien suojassa voi siis etsiä tietoa, seurata uutisia ja olla itse verkkojulkaisija. Kaiken lisäksi Google tekee voittoa, kun perinteiset mediat edelleen lähinnä järjestävät seminaarisarjoja aiheesta. Aiheellisesti onkin epäilty, että Google oivaltaa verkkoviestinnästä jotain, mitä perinteiset mediat eivät näe.”

Suomen Lehdistö juttu Uutismedia unohti digimainonnan (kirj. Marika Lehto), syyskuu 2021:

”– Paikalliset mediatoimijat ovat sulkeneet silmänsä siltä, ettei kilpailukenttä ole enää paikallinen tai edes kotimainen vaan globaali, kritisoi markkinointitoimisto Dagmarin CBO Katariina Uljas-Ahl.

Niin itäsuomalainen yrittäjä kuin globaali jenkkifirma voi ostaa kansainvälisiltä digijäteiltä tarkasti kohdennettua mainontaa helposti ja halvalla ja kaiken lisäksi ­seurata reaaliajassa, miten mainonta vaikuttaa.”

Suomen Lehdistön Tutkimus-palsta (kirj. Panu Uotila), huhtikuu 2022:

”Social- och Kommunalhögskolanin johtamassa Tie vapauteen -tutkimushankkeessa hahmoteltiin positiivinen ja negatiivinen skenaario perinteisten mediayhtiöiden ja alustayhtiöiden välisen voimasuhteen kehityksestä vuoteen 2030 mennessä. Kysymys on tärkeä, koska Googlen ja Facebookin kaltaiset alustayhtiöt imuroivat jo noin kaksi kolmasosaa digitaaliseen mainontaan Suomessa käytetyistä euroista.”

Journalistin pääkirjoitus (kirj. Maria Pettersson), maaliskuu 2023:

”Me mediabisneksessä olemme ajaneet itsemme nurkkaan. Suomalaista mediaa ei uhkaa eniten mikään poliittinen puolue, sota tai pandemia. Suurin uhka on se, että digijätit vievät rahan, joka ennen meni mediaan. (…) Pahimmassa tapauksessa muutumme digijättien juoksupojiksi. Hakukoneoptimoimme juttuja ja yritämme tuottaa sisältöä, joka kaikkein eniten miellyttäisi suurta digijättiä ja sen toimintalogiikkaa ja lähtisi siksi leviämään.”

Kommentit