Menneestä maailmasta, pätevästi

RAIMO SALOKANGAS – Pentti Raittilan kirja Vasemman laidan toisinajattelijat on oivallinen kuvaus kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen sisäisistä kipuiluista erityisesti Tampereella. Raittila avaa kahden sikäläisen journalistin kautta näkymiä paikallisista aina kansainvälisiin ulottuvuuksiin.

Taisto Harra (1924–1996) ja Mauri Sirnö (1939–1997) olivat tamperelaisia kommunisteja, journalisteja ja poliitikkoja, yhdistävänä ja erottavana tekijänä myös sikäläinen kommunistilehti Hämeen Yhteistyö (1946–1992). Pentti Raittila on kirjoittanut heistä, heidän poliittisesta ympäristöstään ja ajastaan paksun kirjan. Se on ammattitutkijan työtä, jossa on ollut apua nuoruusvuosien jonkinasteisesta asianosaisuudesta.

Raittila itse luonnehtii kirjaansa kertomukseksi ”Tampereen seudun vasemmistolaisesta työväenliikkeestä kahden kommunistisen journalistin elämäntyön kautta tarkasteltuna”, ja että se on päähenkilöiden ”journalistisen ja poliittisen toiminnan kautta rajattu palanen Suomen puoluelehdistön historiaa, SKP:n ja SKDL:n historiaa sekä Tampereen ja Pirkanmaan paikallishistoriaa”. Juuri noin.

Loppuluvussa hän kertoo koettaneensa tällä kirjalla tehdä ymmärrettäväksi kommunistista maailmankuvaa, johon varsin moni silloin ja siinä ympäristössä uskoi. ”Jälkikäteen tarkasteltuna tuo aika ja sen aatteet ja varsinkin [kommunististen] järjestöjen keskinäiset kiistat voivat näyttää absurdeilta”, hän kirjoittaa. Mutta kyllä ne aikalaisillekin totisesti järjettömiltä näyttivät, kun niitä ulkopuolisena seurasi.

Raittila ei ole ammattihistorioitsija vaan yhteiskuntatieteilijä, mutta hän on täysin omaksunut historiantutkimuksen perusajatuksen, että menneisyyttä ei pidä arvioida tai tuomita nykyhetken kriteereillä, vaan menneisyyden toimijoita täytyy kohdella reilusti. Nykyisyydestä taaksepäin tarkastellessa voi kyllä, kuten tässä tapauksessa, olla huojentunut siitä, että menneisyyden tavoitteet eivät toteutuneet, mutta samalla ottaa vakavasti sen, mitä toisessa ajassa ja olosuhteissa ajateltiin ja tehtiin.

Hämeen Yhteistyö oli poliittisen lehdistön hiipumisen kauden puoluelehti, pienempi kuin kokoomuslainen Aamulehti ja sosiaalidemokraattinen Kansan Lehti. Se pyrki vielä 1960-luvulla olemaan tilaajansa ainoasta käyvä täyden palvelun sanomalehti, joka kuitenkin katseli maailmaa tiukasti taustajärjestöjensä maailmankuvasta ja tavoitteista käsin. Pitkin kirjaa vahvistuu jälkiviisas ajatus, että kun yhteiskunnan muutos muutti myös lehdistöjärjestelmää, Hämeen Yhteistyö ja sen kaltaiset hirttäytyivät vanhan maailman malliin. Monesti mieleen tuli jonkin verran tuntemani 1920-luvun kommunistilehdistö. Oltiin aatteen äänitorvia ja vain toissijaisesti journalistisia tuotteita. Toisaalta, omiin tukeutuminen oli selviytymiskeino, ja kommunistilehden tapauksessa valinta oli myös ”oikean opin” mukainen.

Harrassa ja Sirnössä journalisti ja poliitikko yhdistyivät eri aikoina eri suhteissa. Journalisteina he olivat siinä mielessä poliitikkoja, että kumpikaan ei ollut mistä tahansa juttuja kirjoittava uutisjournalisti, vaan kantaa ottava pakinoitsija tai palstanpitäjä. Sirnö oli nuorena 1960-luvulla kulttuurijournalismin edistäjä, josta 1970-luvun osapuolisodassa tuli enemmistöpuolen taistelija, mutta jonka toimeliaisuus alkoi yhä enemmän suuntautua Tampereen kunnallispolitiikkaan. Harra taas tuli Hämeen Yhteistyön toimitukseen sekalaisia työmiehen töitä tehneenä 33-vuotiaana ja pakinoitsijanimimerkki Torvisesta tuli pian hänen tunnuksensa. Viiltäväsanainen kannanottokirjoittaminen oli taitavan sanankäyttäjän tavaramerkki. Kumpikaan ei arvostanut neuvoja tai opastusta, eivätkä heidän keskinäiset suhteensa olleet lämpimät.

Hämeen Yhteistyön historian tunnetuin asia on 1970-luvun alun konflikti, joka johti toimituksen lakkoon ja ”vanhan” lehden kuolemaan ja ”uuden” syntyyn. Taustalla oli tamperelaista kommunistien sisäpolitiikkaa yhdistyneenä SKP:n valtataisteluun ”enemmistön” ja ”vähemmistön” välillä. Lehden taustayhteisöissä katsottiin, että lehden oli laulettava sen sanoittamia, vähemmistösävyisiä lauluja, kun taas toimittajat ja SKP:n enemmistösiipi eivät hyväksyneet taustajärjestöjen ajamaa päätoimittajavaihdosta. Taustajärjestöt lähtivät siitä että puolue määrää, toimittajat ja puolueen uudistuslinja korostivat journalistista itsenäisyyttä. Voiton peri perinteinen puoluejohtoinen linja, ja ”uusi” Hämeen Yhteistyö oli taustajärjestöjen tahdon mukaisesti taistolainen.

Kirjan kuvitusta

Raittila kuvaa yksityiskohtaisesti ja tarkasti poliittisia kuvioita, joissa lankoja johtaa aina Moskovaan saakka. Minulle uutta oli esimerkiksi Tampereen ja Pohjois-Hämeen suhteellisessa mielessä maltillinen taistolaisuus ja vuoden 1977 ”eheytys”, jossa taustalla puuhannut Taisto Harra ei saanut läpi osapuolten yhteistyölinjaansa.

Kirjan kumpainenkin päähenkilö joutui lopulta sivuraiteelle. Kun Hämeen Yhteistyö siirtyi taistolaisille linjoille, Kansan Uutiset perusti Tampereelle ison aluetoimituksen, johon paikallisen lehden enemmistöläiset toimittajat siirtyivät, Mauri Sirnö yhtenä. Hän ei oikein sopeutunut uuteen rooliin ja kunnallispolitiikka vei yhä enemmän aikaa. Viimein hän sai 1981 potkut.

Taisto Harra puolestaan kohosi lopulta Hämeen Yhteistyön päätoimittajaksi, tehtävään johon hän ei tainnut olla kovin sopiva. Hän irtisanoutui 1981 itse, tietäen että lähtölaskenta oli käynnissä, ja vetäytyi omiin oloihinsa. Hän julkaisi vuosina 1984–96 yhdeksän romaania, enimmäkseen dekkareita, sekä pari radiokuunnelmaa. Pääteoksena pidetään kirjailijan omia kokemuksia hyväksi käyttänyttä romaania Maakiila, jossa näyttämönä on rakennustyömaa.

Pentti Raittilan tutkimus on jykevä, 557 sivua, ja yksityiskohtainen. Hän onnistuu hyvin nivomaan yhteen päähenkilöt, toimitusmiljöön, Tampereen ja Pohjois-Hämeen kommunistisen paikallishistorian sekä SKP:n ja SKDL:n valtakunnalliset väännöt. Yksityiskohtaisuus palvelee myös tulevaa tutkimusta ja runsaat haastattelu- ja muut sitaatit lukemiskokemusta. Käytetty materiaali on monipuolista: arkistoja, lehtiä, aiempaa tutkimusta ja muuta kirjallisuutta – ja runsaasti haastatteluja.

Pentti Raittila, Vasemman laidan toisinajattelijat. Taisto Harra ja Mauri Sirnö kommunistisina journalisteina ja poliitikkoina Tampereella 1960–1980-luvuilla. Työväen historian ja perinteen >tutkimuksen seura 2024.