Journalismin Suomi

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. ARI HEINONEN – Journalismin etiikka on aina ollut tamperelaisen toimittajakoulutuksen ydintä sekä käytännön opetuksessa että tutkimuksessa. Jo ennen 1990-luvun puoliväliä alan tietämystä vietiin verkkoon Tampereella, ja asiasta kerrottiin maailmallakin. Syysnumerossaan vuonna 1993 yhdysvaltalainen mediaetiikan akateemis-ammatillinen julkaisu Media Ethics kertoi, että Suomessa suunnitellaan kansainvälistä ”mediaetiikan ja mediakritiikin hakemistoa”. Minun kirjoittamani jutun mukaan Tampereella tuumittiin, että alan tutkijoiden ja muiden mediaetiikasta kiinnostuneiden yhteydenpitoa voisi parantaa tällaisella palvelulla, jossa olisi paitsi dokumentteja myös esimerkiksi keskustelualue. Työnimenä hankkeella oli Media Ethics and Criticism Directory.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuosi 1973 ei ollut mukava porvarilliselle Suomelle. Yhdysvallat alkoi vetäytyä Vietnamista ja terrorismi muuttui Länsi-Euroopassa arkipäiväksi. Suomessa taistolaisliike lihoi ja ärjyi yliopistoissa ja yritti valtaan myös kouluneuvostovaaleissa. Eduskunnassa ehdotettiin rauhanlakia, jonka uskottiin kieltävän kaiken Neuvostoliiton arvostelun. Vasemmisto eteni, minne katsoikin.

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä ARI HEINONEN – Tampereen yliopiston harjoitustoimituksessa siirryttiin verkkojulkaisemisen aikakauteen syksyllä 1995. ”Harkkarissa” oli ja on edelleen tapana simuloida toimitustyötä tekemällä toimitukseksi järjestäytyneissä ryhmissä opettajien ohjaamina harjoitusjulkaisuja. Lukukausien aikana ilmestyvien julkaisujen levikki on aina saattanut olla pieni, mutta tekemisen intensiteetti on ollut vahva. Näin syntyi myös Campus-verkkojulkaisu.

ARI HEINONEN – Kesäkuussa vuonna 1996 lähti Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta minun nimissäni laadittu tiedote alan ammattilehtiin, Journalistiin ja Suomen Lehdistöön. Otsikon mukaisesti tiedotteessa kerrottiin, että laitoksella oli ”päättyneen lukuvuoden aikana testattu internetin erilaisia mahdollisuuksia journalismin kannalta”.

HEIKKI LUOSTARINEN – Tapasimme ensimmäisen kerran syyskuussa 1977 Tampereen Ylioppilastalolla. Istuimme samassa pöydässä uusien opiskelijoiden tutustumistilaisuudessa. Muistan Riston olleen meistä kolmesta varmin siitä, miksi oli hakenut lukemaan tiedotusoppia ja tietävän parhaiten, mitä aikoi jatkossa tehdä. Pertti ja minä olimme hyvin epävarmoja tulevasta.

RAIMO SALOKANGAS – HEIKKI LUOSTARINEN – Hanna Kuuselan syytöksen kohde on yliopisto, erityisesti Tampereen ”uusi”, ja sen kanssa tekemisissä olevat päätöksentekijät professoreista opetusministeriön virkamiehiin ja -naisiin. Kuusela oli kirjan tapahtuma-aikaan akateeminen pätkätyöläinen, joka viimeisellä sivulla paljastuu siirtyneeksi (pelastautuneeksi?) Tampereelta Jyväskylään turvallisempaan pätkään tenure track -apulaisprofessoriksi. Kirjan lajityypistä ei oikein saa selvää, mutta raivoisa se on. ”Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa”, kerrotaan takakannessa.