Journalismin Suomi

HEIKKI LUOSTARINEN – 1.4.2024. Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Punavuoressa osoitteessa Yrjönkatu 8–10 B. Talo on vanha ja arvokas jugendrakennus, valmistunut vuonna 1909. Parhaillaan myynnissä olevasta kolmiosta pyydetään 11 000 euron neliöhintaa. Puoluetoimiston pyhimmässä osassa on liitutaulu, jolle on listattu hallituskauden saavutuksia. Siellä lukee kymmensenttisillä tikkukirjaimilla: ME TAPOIMME APRILLIUUTISET! HYVÄ ME! Perussuomalaisilla ei luulisi olevan mitään aprillipiloja vastaan, sillä kyse on toisilleen läheisistä elämänilmiöistä. Aprillipilassakin puhutaan pötyä, huijataan ihmiset nolaamaan itsensä ja nauretaan päälle räkäisesti. Miksi perussuomalaiset kuitenkin tappoivat aprilliuutiset ja miten? Siitä kertoo tämä tutkimus. * * * Aprillipilat ovat maailmanlaajuinen ja satoja vuosia vanha ilmiö, ja aprilliuutisillakin on ikää ainakin 200 vuotta. Varhaisia suomalaisia aprilliuutisia tutkineen Kaisa Kyläkosken mukaan ensimmäisiä Suomessa ilmes

Painovirheillä on ollut journalismin tutkimuksessa aina tärkeä asema. Edesmennyt professori Pertti Hemánus oli pinovihreiden elinikäinen hihittelevä ystävä, joka avusti Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstaa uutterasti. Toimitusten kansanperinteessä on aiheesta lukuisia anekdootteja. Kuten juttu toimittajasta, joka kirjoitti saamelaisten olevan oma entinen ryhmänsä. Saamelaisten ilmaistua olevansa yhä hengissä toimittaja korjasi saamelaisten olevan oma erityinen tyhmänsä. Joskus painovirheet saattavat olla tarkoituksellisia ja parhaimmillaan avata näköalan ajan henkiseen maisemaan. Helsingin Sanomissa julkaistiin 29.6.1976 majuri Juhani Paakkisen yliö, eli pääkirjoitussivulla ilmestyvä pitkä asiantuntija-artikkeli, otsikolla Sotilaan asema yhteiskunnassamme . Sivu 2 | 29.06.1976 | Helsingin Sanomat (hs.fi) Paakkisen teksti oli voimakassanainen sotilasammatin puolustus sekä politiikkoihin ja mediaan kohdistettu syytös. Paakkisen mukaan sotilaasta on television voimalla te

Aamukahvilla on hyvä hetki lukea Etelä-Suomen Sanomia ja ihmetellä vaikkapa torihintoja. Se kummastuttaa, että hauki on Lahdessa paljon kuhaa ja ahventa kalliimpaa ja kokonaisen pyyn saa kympillä. Mutta Lahti onkin kummallinen kaupunki. Hintoihin saattaa vaikuttaa, että kyseinen Etelä-Suomen Sanomien numero on julkaistu 26.11.1938. [1] Uudet sanomalehdet ovat niin yksinkertaisia ja ennalta arvattavia, ettei niitä lukemalla Alzheimer edes hidastu. Vanhoissa lehdissä on enemmän haastetta ja pohdittavaa, kuten hauen ja kuhan hintaero. Hauki maksoi marraskuussa 1938 12 markkaa kilolta (nykyrahassa 5,24 euroa), kun kuhaa sai alle kympin, samoin jatkojalostettua kalaa kuten suolasilliä ja savusilakoita. Edes vasikanliha (5–9 mk/kg) ei vetänyt vertoja hauelle, joka kohtasi voittajansa vasta lampaanlihassa (12–13 mk/kg). Kukkometso lähti torilta matkaan hieman yli kolmella kympillä. Nyt kuhasta pyydetään kalatiskillä kaksi kertaa enemmän kuin hauesta ja kukkometson löytääkseen täytyy lä

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun toimittajakoulutus alkoi Suomessa. Journalismin Suomi julkaisee merkkivuoden alla outoja tapahtumia toimittajakoulutuksen taipaleelta. Ensimmäisenä aiheena on geenien asema viestinnän koulutuksessa. Yllättävän moni alan professori on viitannut perimän vaikutukseen kirjoituksissaan ja haastatteluissaan. Toiset geenien merkitystä korostaen, toiset niiden merkityksen kiistäen. Sanomalehtimies-Journalisten -lehden numerossa 9/1973 julkaistiin Pertti Hemánuksen kirjoitus Teoria, käytäntö ja koulutus . Samana vuonna Hemánus nimitettiin Tampereen yliopiston lehdistö- ja tiedotusopin professorin virkaan: ”En aikoihin ole nähnyt tai kuullut kenenkään sanovan, että toimittajaksi synnytään eikä siihen ammattiin siksi kannata ketään kouluttaa. Silloin kun uskottiin että toimittajaksi synnytään, tämä ammatti nähtiin perusteitaan myöten toisenlaiseksi kuin esim. lääkärin ja insinöörin ammatit. Toimittaja on kuin taitelija: hänen on täytynyt j

Heikki Luostarisen tutkimus Velka vaaliaseena on ilmestynyt Tampereen yliopiston julkaisemana sähköisenä kirjana osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3606-6 . Tutkimuksen ensimmäinen versio ilmestyi Journalismin Suomi -blogissa 8.5.2024. Kirja on paranneltu ja ajan tasalle saatettu laitos blogin tekstistä. Tutkimus selvittää julkista velkaa käsittelevää journalismia ja teeman käyttöä vaalikampanjoissa ennen Suomen vuosien 1995, 2011 ja 2023 eduskuntavaaleja. Kirja kertoo myös valtiovarainministeriön kasvaneesta halusta ja kyvystä vaikuttaa vaalien päiväjärjestykseen mediajulkisuuden avulla. Tutkimuksen aineistona on noin 400 Helsingin Sanomien ja Iltalehden juttua sekä noin 40 valtiovarainministeriön julkista velkaa koskevaa raporttia. Tutkimus avaa dynamiikkaa, jossa tietyt puolueet, viranomaiset, etujärjestöt ja uutismediat ovat halukkaita ja kykeneviä vaikuttamaan vaalien agendaan ja tuomaan etualalle julkisen velan. Velka on Suomessa osoittautunut vaaleja voitta