Kunnia painovirheille!

Painovirheillä on ollut journalismin tutkimuksessa aina tärkeä asema. Edesmennyt professori Pertti Hemánus oli pinovihreiden elinikäinen hihittelevä ystävä, joka avusti Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstaa uutterasti. Toimitusten kansanperinteessä on aiheesta lukuisia anekdootteja. Kuten juttu toimittajasta, joka kirjoitti saamelaisten olevan oma entinen ryhmänsä. Saamelaisten ilmaistua olevansa yhä hengissä toimittaja korjasi saamelaisten olevan oma erityinen tyhmänsä.

Joskus painovirheet saattavat olla tarkoituksellisia ja parhaimmillaan avata näköalan ajan henkiseen maisemaan.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 29.6.1976 majuri Juhani Paakkisen yliö, eli pääkirjoitussivulla ilmestyvä pitkä asiantuntija-artikkeli, otsikolla Sotilaan asema yhteiskunnassamme. Sivu 2 | 29.06.1976 | Helsingin Sanomat (hs.fi)

Paakkisen teksti oli voimakassanainen sotilasammatin puolustus sekä politiikkoihin ja mediaan kohdistettu syytös. Paakkisen mukaan sotilaasta on television voimalla tehty sodan kielteinen symboli. Sotilaallinen toiminta on tarkoituksellisesti saatettu huonoon valoon ja yhteiskunnallisen painostuksen kohteeksi. Samaan aikaan poliittinen johto, sotilaan tehtävänantaja, on kieltänyt häneltä tukensa.

”Toivoisi poliitikkojen joskus rohkenevan tukea edes moraalisesti sotilasta”, Paakkinen kirjoitti. ”Mikään ei ole helpompaa – ja tarkoituksettomampaa – kuin sotilaan nuijiminen poliittisella tapparalla. Sotilas valtiovallan ja poliitikon palvelijana ei voi kuin kumartua isäntänsä ymmärtämättömien iskujen edessä”. Joukkotiedotusvälineet puolestaan paisuttelevat sensaationnälässään armeijan vähäisiäkin virheitä, Paakkinen totesi.

Yliö on hyvin kirjoitettu ja hyvin argumentoitu puheenvuoro tärkeästä asiasta. Lukijan huomio saattaa kuitenkin karata aivan toisaalle, sillä jutun ensimmäinen virke kuuluu näin: ”Sodat ovat politisoituneet, minkä seurauksena perinteellinen sotilaskarkuri ja kansainväliset sodan lait ovat menettäneet merkitystään tarkoituksettoman tappamisen ja raakuuksien hillitsijänä”.

Sotilaskarkuri? Paakkinen tuskin on itse kirjoittanut sotilaskurin sijasta sotilaskarkuri. Ingressi on toimituksen tekemä, ja joko siellä tai latomossa joku on ilmaissut mielipiteensä sanavalinnalla. Omana aikanaan Paakkisen teksti oli varsin rohkea ja jopa provokatiivinen.

Vuonna 1977 oli Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtajan Erkki Pennasen raportti päässyt hieman huonovointisena latomoon Sivu 20 | 08.09.1977 | Helsingin Sanomat (hs.fi). Lehdestä löytyivät mm. seuraavat Neuvostoliiton perustuslain muutoksesta kertovat lauseet:

”ei oleajateltavissako perustuslakia taisen yksityikaan, että lehdistö julkaisisi kotai ne jopa kyseenalaiseksi saatasiapykäliä terävästi arvostelevia tavia kannanottoja.”

”Kirgisiasta kotoisin olevaa naista, joka oli kasvattanut kakkasi puolestaan samassa pykälässä,,,”

”ERUSTUSLAKILUONNOKSEN TEKSTIN MUKAAN !! NAINEN OMAA”

Toivoa sopii, ettei Pennaselle aiheutunut ongelmia hänen kirjoittaessaan ”neuvistokansalaisista”. Onnittelut hänelle voi puolestaan antaa tarkasta ennustamisesta, sillä jo vuonna 1977 hän kirjoitti kansalaisten meileistä.

Käännösvirheet ovat sitten oma virheitten alalajinsa, josta on puhunut osuvasti YK:ssa kenraali Assembly.