Journalismin Suomi

PERTTI SUHONEN – Eduskuntavaalien jälkeinen journalismi on usein poliittista sanan vahvassa mielessä. Lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa pohditaan vaalien tuloksia ja otetaan kantaa uuden hallituksen kokoonpanoon. Kannanottoja perustellaan painavimmin vetoamalla kansaan, demokratiaan ja parlamentarismiin.

RAIMO SALOKANGAS – TV 1 esittää päivisin vanhoja kotimaisia elokuvia. Hiljattain paikalla näytettiin Ilmari Unhon vuonna 1950 ohjaama Härmästä poikia kymmenen , pääosassa Tauno Palo. Ohjelmatiedossa kerrottiin, että elokuvan käsikirjoitus on Artturi Leinosen. Hänen varhaisesta romaanistaan Lakeuksien lukko teki Matti Kassila seuravana vuonna elokuvan.

HEIKKI LUOSTARINEN – Tammikuussa 2025 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäiset edustajat aloittivat työnsä Euroopan parlamentissa. Nämä 16 tieraivaajaa valitsi eduskunta silloisten voimasuhteidensa mukaan kahden vuoden siirtymäajaksi. Lokakuussa 1996 järjestettiin sitten oikeat eurovaalit.

MATTI MÖRTTINEN – Ensimmäiset suomalaiset europarlamentaarikot olivat ilman muuta mielenkiintoinen joukko, kuten Heikki Luostarinen kirjoittaa blogitekstissään. Ja edelleen Heikkiä myötäillen; silloinen pispalalainen ja nykyinen rautajärveläinen Marjatta Stenius-Kaukonen oli vielä omassa sarjassaan kuudentoista tienraivaajamepin joukossa.

RAIMO SALOKANGAS – Takakannessa kiteytetään Elina Grundströmin kirjan ydin hyvin: ”Vesa-Pekka Kangaskorpi on Suomen 2000-luvun tärkein mediavaikuttaja, jonka imperiumi leviää Suomen kartalla kuin mustetahra imupaperilla. Keskisuomalainen on hänen aikanaan laajentunut yhden läänin lehtitalosta puolta Suomea hallitsevaksi mediakonserniksi.”

ARI HEINONEN – Tampereen ja samalla Suomen toimittajakoulutus täyttää tänä vuonna sata vuotta. Vastikään e-kirjana ilmestynyt kokoomateos Muistoja 100 vuoden varrelta tarjoaa aiheesta monipuolisen kirjon asianosaisten muisteloita.

RAIMO SALOKANGAS – Yleisradio (tuttavallisemmin ja nykyään virallispuheessakin Yle) täyttää ensi vuonna sata vuotta ja julkaisee sen kunniaksi viisi laajaa tutkimusta yhteistyössä Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Nyt käsillä oleva kirja, Kulttuurin vuosisata , koskee tutkijoiden ”kulttuurin” raamien sisään mahduttamia ohjelmia ja niiden tekemistä. Kirjan päätekijät ja toimittajat ovat mediatutkijoita ja kulttuurihistorioitsijoita Turun yliopistosta: Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen ja Janne Mäkelä.

JANNE RIDANPÄÄ – Kirjapainon perustaminen oli menneillä vuosisadoilla vaativa tehtävä. Liiketaloudellisten edellytysten lisäksi oli huomioitava lainsäädäntö. Vielä 1900-luvun vaihteessa voimassa oli Ruotsin vallan ajalta periytyvä laki, jonka mukaan kirjapainoja sai perustaa vain kaupunkeihin. Lainsäädäntö, sensuuri ja ailahteleva talous riiputtivat sanomalehti- ja kirjapainohankkeiden yllä Damokleen miekkaa. Etenkin venäläistämiskausien aikana vallanpitäjät käyttivät lakia hyväkseen kontrolloidakseen epäilyttäviä painopuuhia. Kaupungeissa kirjapainojen piti toimia myös siksi, että elinkeinon harjoittamista yleisesti ja maaseudulla erityisesti oli perinteisesti rajoitettu. Privilegioihin ja keisarillisiin mahtikäskyihin perustunut kaupunkipolitiikka jäi ajastaan jälkeen 1800-luvun lopulla. Kaupunkimaiset yhteisöt eivät enää syntyneet sinne, minne hallitsija määräsi, vaan sinne, missä kauppa kävi ja tehtaat tuprusivat. Kun väestö kasvoi ja lukutaitokin koheni, kasvoi myös uutisnälkä...

HEIKKI LUOSTARINEN – Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen 1970-luku on myyttiripustin. Laitosta on muisteltu hurmahenkisen taistolaisuuden pesäpaikkana tai Neuvostoliiton johtaman maailmanvallankumouksen etäispesäkkeenä, kuten Esko Salminen kirjassaan Viestinnällä vallankumoukseen (2004). Salmisen teos päättyy virkkeeseen: ”Suomi yritettiin siirtää punaisen radikalismin voimin sosialistiseen järjestelmään, keinoja kaihtamatta ja Neuvostoliiton tuella – tilanteen niin salliessa vaikka väkivalloin”. Tiedotusopin laitoksen rooli vallankumouksessa oli aivopestä toimittajaopiskelijat kommunisteiksi, vallata heidän avullaan Suomen viestinnän avaintehtävät ja toteuttaa Suomen itsenäisyyden ja arvopohjan tuhoava tajuntavallankumous. Journalismin Suomi -blogi julkaisi talven 2024–2025 aikana neliosaisen sarjan Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksesta 1970-luvulla. Tämä juttu esittelee sarjan osat ja tiivistää sen keskeisen sisällön. Yksi myyteistä kertoo, että tiedotusopissa...

RAIMO SALOKANGAS – Vasabladet on toiseksi vanhin Suomen yhä ilmestyvistä sanomalehdistä. Dennis Rundt meni sinne kesätoimittajaksi 1967 ja jäi vuonna 2008 eläkkeelle päätoimittajana. Maailma muuttui, lehden omistus muuttui, mediamarkkinat mullistuivat, ja tavoitteesta ”vi ska göra världens bästa svenskspråkiga tidning” jouduttiin muutosten myllerryksessä antamaan periksi. ”Good enough” riitti.