Jo 30 vuotta sitten kerrottiin ”kaikki Internetistä”

Huhtikuussa 1995 ilmestynyt Tietokone-lehti ilmoitti pontevasti kertovansa kaiken Internetistä. Erikoisnumeron teemana olivat tietoverkot, ja julkaisu sanoi olevansa tietoverkkojen käyttöopas. Ja kyllä runsaalla sadalla sivulla annettiinkin perusteellista, joskaan ei ehkä ihan tyhjentävää tietoa aiheesta. Juttujen ohella lehdessä oli Internet-sanasto ja Tiedonsiirtäjän sanasto, jotka epäilemättä tulivat tarpeeseen tuolloin – ja ovat hyödyllisiä edelleen.

Huomionarvoista on, että teemaksi sanottiin ”tietoverkot” monikossa. Internet oli kyllä ollut ollut olemassa jo hyvän aikaa, mutta vielä se ei ollut se ”verkkojen verkko” jollaiseksi se nyttemmin mielletään. Moninaisten tietoverkkojen käyttöä ikään kuin yhtenä palveluna alkoi juuri tuolloin 1990-luvun puolivälissä helpottaa graafisten verkkoselainten yleistyminen. Lehdessä rohjettiinkin arvella, että Internetin merkitys tulee lähitulevaisuudessa edelleen kasvamaan. (Alku oli hidasta, sillä Tilastokeskuksen mukaan vuoden 1997 lopulla Internet-yhteys oli noin 13 prosentissa maan kotitalouksista.)

Erikoisnumeron kirjoittajia olivat muun muassa alalla sittemminkin tunnetut ja tunnustetut osaajat kuten lehden päätoimittaja Eskoensio Pipatti, kolumnisti Risto Linturi ja tietokirjailija Petteri Järvinen.

Järvinen oli ahkeroinut erikoisnumeroon sivukaupalla juttuja, joissa opastettiin kädestä pitäen lukijaa Internetin sisimpään. Kiinnostava yksityiskohta on esimerkiksi se, että 30 vuotta sitten Järvinen arveli etätyön yleistyvän tietoverkkojen ansiosta. Se houkuttelisi ”monia sellaisia, joiden työmatka on pitkä tai työympäristö epämiellyttävä”, Järvinen uumoili. Hänen mukaansa usein riittäisi se, että ”työ tehdään kotona mikrolla ja lopputulos toimitetaan työnantajalle levykkeellä sähköpostina”. [Kirjoittajalta lienee pudonnut tai-sana pois tekstistä.]

Järvinenkään ei toki osannut ennakoida sitä, että etätyöt yleistyisivät kunnolla vasta pandemian myötä.

Päätoimittaja Pipatti mainosti oman lehtensä tarjoamia palveluita Internetiin pääsemiseksi.

”Tietokone-lehti tarjoaa nyt kaikille mahdollisuuden olla mukana maailmanlaajuisissa keskusteluissa ja lähettää sähköpostia minne tahansa maapallolla”, Pipatti kertoi.

Käyttäjän ei tarvitse olla asiantuntija, vakuutti Pipatti: ”Yhteys otetaan helppokäyttöisellä yhteysohjelmalla, mikä parhaimmillaan tarkoittaa vain hiiren napsautusta ja yhteys on hetken kuluttua valmis.” Tuon ajan tilannetta kuvastaa se, että yhteys verkkoon ei suinkaan ollut välittömästi valmis saati koko ajan olemassa.

Julkaisun yleisasenne Internetiä kohtaan oli ymmärrettävästi myötäsukainen, paikoin hehkuttavakin. Synkempiä näkymiä esitteli lehteen kirjoittanut yhdysvaltalaisen PC Magazinen kolumnisti John C Dvorak. Hänen mielestään Internetiin oli liitetty valheellisia lupauksia, jotka saavat Internetin sakkaamaan.

Yksi perusteeton oletus oli Dvorakin mukaan, että Internetissä tieto olisi hyppysissä. ”Höpön höpön. Mahdollinen informaatio sijaitsee hujan hajan ympäri Internetiä”, muistutti Dvorak. Ja jos tietoa löytyy, on se hänen mielestään ”todennäköisesti vanhentunutta, käyttökelvotonta tai liian hajanaista ollakseen juurikaan hyödyksi”.

Dvorak ei juuri perustanut tuolloin 30 vuotta sitten uudehkosta World Wide Webistä, jonka ongelmaksi hän näki valvonnan puuttumisen. ”Idaholaisen vihanpitoporukan on yhtä helppo levittää WWW-sivun kautta karmivaa propagandaansa kuin anaheimilaisen kirkon on myydä omalla sivullaan ihmeitä tekevää voidetta”, Dvorak ennakoi – ja näyttää olleen aivan oikeassa.

Helsingin Sanomat 16.12.2024.

Vaikka Tietokone yritti 30 vuotta sitten kertoa kaiken Internetistä, se ei osannut aavistaa, että Internetistä tulisi omatahtoinen toimija, ajatteleva subjekti itsessään. Tämänhän taas tietävät nykyisin etenkin iltapäivälehdet, joiden mukaan verkko (tai some) on milloin tätä, milloin tuota mieltä. Helsingin Sanomatkin on samoilla linjoilla, sillä joulukuussa 2024 lehti kertoi, että ”Internet ihailee”. Internetin tunteman tunteen kohteena oli HS:n mukaan Yhdysvalloissa murhasta epäilty henkilö.