Journalismin Suomi

ARI HEINONEN – Tampereen ja samalla Suomen toimittajakoulutus täyttää tänä vuonna sata vuotta. Vastikään e-kirjana ilmestynyt kokoomateos Muistoja 100 vuoden varrelta tarjoaa aiheesta monipuolisen kirjon asianosaisten muisteloita. Runsaan 300 sivun kirjassa on 40 tarinaa, joita ovat tehneet toimittajakoulutuksessa mukana olleet opettajat, tutkijat sekä opiskelijat. Osa teksteistä on tehty alun perin muihin tarkoituksiin, osa on kirjoitettu varta vasten tähän julkaisuun. Kirjan otsikon mukaisesti tekstit kattavat maamme korkeakoulutasoisen toimittajakoulutuksen satavuotiaan taipaleen alkaen vuonna 1925 Helsingissä perustetusta Kansalaiskorkeakoulusta (sittemmin Yhteiskunnallinen korkeakoulu). Sanomalehtitutkinto oli yksi YKK:n neljästä ensimmäisestä tutkinnosta. Tämä oli ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa. YKK:sta tuli sittemmin Tampereen yliopisto. Kirjoitukset luotaavat alan koulutusta monelta suunnalta, pulmiakaan väistämättä. Muistia on hyvä virkistää esimerkiksi siitä, ett...

RAIMO SALOKANGAS – Yleisradio (tuttavallisemmin ja nykyään virallispuheessakin Yle) täyttää ensi vuonna sata vuotta ja julkaisee sen kunniaksi viisi laajaa tutkimusta yhteistyössä Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa. Nyt käsillä oleva kirja, Kulttuurin vuosisata , koskee tutkijoiden ”kulttuurin” raamien sisään mahduttamia ohjelmia ja niiden tekemistä. Kirjan päätekijät ja toimittajat ovat mediatutkijoita ja kulttuurihistorioitsijoita Turun yliopistosta: Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen ja Janne Mäkelä. Kirja on iso (584 sivua ja 1852 grammaa), eikä siinä ole edes kaikki kulttuuri-Ylestä, sillä samoilla vesillä liikkuu Anu Koivusen toisen työryhmän Kulttuuritelevision aika [1] , josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Toivo Haapanen toimi Yleisradion musiikkipäällikkönä ja ylikapellimestarina 1929–1950. Kuva on rajattu kirjasta, jonka teemoista yksi on yhtiön musiikkianti. Janne Mäkelän paneutuneissa teksteissä on paikoin sarkastista särmää. Kuva ...

JANNE RIDANPÄÄ – Kirjapainon perustaminen oli menneillä vuosisadoilla vaativa tehtävä. Liiketaloudellisten edellytysten lisäksi oli huomioitava lainsäädäntö. Vielä 1900-luvun vaihteessa voimassa oli Ruotsin vallan ajalta periytyvä laki, jonka mukaan kirjapainoja sai perustaa vain kaupunkeihin. Lainsäädäntö, sensuuri ja ailahteleva talous riiputtivat sanomalehti- ja kirjapainohankkeiden yllä Damokleen miekkaa. Etenkin venäläistämiskausien aikana vallanpitäjät käyttivät lakia hyväkseen kontrolloidakseen epäilyttäviä painopuuhia. Kaupungeissa kirjapainojen piti toimia myös siksi, että elinkeinon harjoittamista yleisesti ja maaseudulla erityisesti oli perinteisesti rajoitettu. Privilegioihin ja keisarillisiin mahtikäskyihin perustunut kaupunkipolitiikka jäi ajastaan jälkeen 1800-luvun lopulla. Kaupunkimaiset yhteisöt eivät enää syntyneet sinne, minne hallitsija määräsi, vaan sinne, missä kauppa kävi ja tehtaat tuprusivat. Kun väestö kasvoi ja lukutaitokin koheni, kasvoi myös uutisnälkä...

HEIKKI LUOSTARINEN – Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen 1970-luku on myyttiripustin. Laitosta on muisteltu hurmahenkisen taistolaisuuden pesäpaikkana tai Neuvostoliiton johtaman maailmanvallankumouksen etäispesäkkeenä, kuten Esko Salminen kirjassaan Viestinnällä vallankumoukseen (2004). Salmisen teos päättyy virkkeeseen: ”Suomi yritettiin siirtää punaisen radikalismin voimin sosialistiseen järjestelmään, keinoja kaihtamatta ja Neuvostoliiton tuella – tilanteen niin salliessa vaikka väkivalloin”. Tiedotusopin laitoksen rooli vallankumouksessa oli aivopestä toimittajaopiskelijat kommunisteiksi, vallata heidän avullaan Suomen viestinnän avaintehtävät ja toteuttaa Suomen itsenäisyyden ja arvopohjan tuhoava tajuntavallankumous. Journalismin Suomi -blogi julkaisi talven 2024–2025 aikana neliosaisen sarjan Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksesta 1970-luvulla. Tämä juttu esittelee sarjan osat ja tiivistää sen keskeisen sisällön. Yksi myyteistä kertoo, että tiedotusopissa...

RAIMO SALOKANGAS – Vasabladet on toiseksi vanhin Suomen yhä ilmestyvistä sanomalehdistä. Dennis Rundt meni sinne kesätoimittajaksi 1967 ja jäi vuonna 2008 eläkkeelle päätoimittajana. Maailma muuttui, lehden omistus muuttui, mediamarkkinat mullistuivat, ja tavoitteesta ”vi ska göra världens bästa svenskspråkiga tidning” jouduttiin muutosten myllerryksessä antamaan periksi. ”Good enough” riitti.

HEIKKI LUOSTARINEN – Vuonna 2004 ilmestyi Esko Salmisen kirja Viestinnällä vallankumoukseen. ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Salminen toimi Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella journalistiikan apulaisprofessorina ja professorina vuosina 1982–2000.

PERTTI SUHONEN & LIISA SUHONEN – Tämä on kertomus pienen tutkimuksen saamasta laajasta ja värikkäästä mediahuomiosta kesällä 1973. Meillä on henkilökohtainen suhde aiheeseen, sillä teimme tuon tutkimuksen yhdessä. 24.7.1973 julkaistiin raportti Turvattomia suomalaisia, Tutkimus turvattomuuden kokemisesta . [1] Tutkimus tehtiin Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen aloitteesta ja sen myöntämällä apurahalla. Tiedotustilaisuudessa puhetta johti johtokunnan puheenjohtaja, Tampereen yliopiston professori Olavi Borg. Tilaisuudessa jaettiin tutkimusraportti ja kahden liuskan lehdistötiedote, jossa selostettiin tutkimuksen luonnetta, aineistoa ja keskeisiä tuloksia. Hankkeessa turvattomuuden kokemista tutkittiin keskustelunomaisilla haastatteluilla, joita tuohon aikaan kutsuttiin syvähaastatteluiksi. Myöhemmin tällaista aineistonkeruuta on luonnehdittu avoimin kysymyksin toteutetuksi teemahaastatteluksi. Tällaisen aineiston kokoaminen ja sen analysointi ovat suuritöisiä ja ...

RAIMO SALOKANGAS – Pertti Hemánus (1934–2012) toimi neljännesvuosisadan ajan tiedotusopin professorina Tampereen yliopistossa ja oli jo sitä ennen julkisuuden henkilö, ”kaikkien alojen asiantuntija”, kuten hän itse totesi. Varttuneemmalla iällä hän ryhtyi vielä kirjoittamaan dekkarihkoja. Niitä ilmestyi vuosina 1993–99 viisi. Kaikkien nimet alkavat Kuka halusi murhata . Vuonna 2002 häneltä ilmestyi muistelma- ja kannanottokirja Väärä vakaumus . Kuka halusi murhata professorin? on kirjoista kiinnostavin, ainakin minulle, joka tein työurani yliopistossa ja pääosan siitä professorina (joka kuitenkin selvisi hengissä). Alaotsikko on Romaani rikoksesta ja ajan kuva. ”Romaani rikoksesta” on aika raskas sitaatti, sillä se on lainattu Maj Sjövallin ja Per Wahlöön kuuluisalta kymmenosaiselta sarjalta Martin Beckistä ja kumppaneista. Hemánus on tunnistanut niiden idean osuvasti ja laittoi kirjaan: ”…paljastaa ruotsalaisen yhteiskunnan koko mädännäisyys. Sen ne pyrkivätkin tekemään tosi teho...

RAIMO SALOKANGAS – Jaakko Oskari Ikola (1887–1951) oli Vaasa-lehden päätoimittaja, jokseenkin oikeistolainen kokoomuksen kansanedustaja (1927–30 ja 1939–45) sekä, ennen muuta, murrepakinoitsija Vaasan Jaakkoo. Lehden myöhempi päätoimittaja Ilmari Laukkonen on Jaakkoo-kirjassaan [1] arvioinut tämän kirjoittaneen lähes 3000 pakinaa, joiden otsikkona oli Oottako kuullu . Jaakoon suosio perustui nimenomaan näihin, joihin hän usein sai aiheentyngän lukijoilta. ”Kirjoota Jaakkoo tuosta ja paa itte lisää”, saatettiin evästää. Hänen toinen vakiopalstansa oli Jaakkoo seliittää . Ne olivat poliittisia kolumneja, joiden logossa Ikolaksi tunnistettava hahmo ”seliittää” sormi pystyssä, miten lukijan passaa mistäkin asiasta ajatella. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa Ikola jäi rannalle, sillä hän ei sopinut uuteen todellisuuteen edes oman puolueensa mielestä. Lehden johtokuntakin halusi hänen maltillistavan kirjoitustyyliään. Yksi seuraus oli, että Ikolaa jo eduskuntakaudella päätoimittajana t...

Tässä juttusarjassa kerrotaan varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. ARI HEINONEN – Lokakuussa 1995 käynnistyi Tampereen yliopistossa postituslista journalismi@uta.fi, joka syntyi mahdollistamaan keskustelua alan ihmisten kesken. Se oli suljettu lista, jonne pääsi vain listan ylläpitäjien hyväksynnällä. Varsinaista moderointia listalle ei kuitenkaan ollut, kuten listaa esitelleellä verkkosivulla kerrottiin: ”Lista on suljettu, mutta keskusteluissa kukoistaa sananvapaus. Tämä tarkoittaa sitä, että itse kukin lähettää puheenvuoronsa listalle ilman listanpitäjän vaikutusta tai sensurointia.” Journalismi-listana tunnetun postituslistan perusajatus oli ”toimia suomenkielisenä yhdysvälineenä ja ammatillisen ajatustenvaihdon kanavana journalismin tekijöiden, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden välillä”. Journalismi-listan juhlasivua lokakuulta 1999. Vielä 1990-luvun puolivälin tien...