Kolumni on tuoretuote

RAIMO SALOKANGAS – Kirja ilmestyi jo 2021, mutta sattui silmiin antikvariaatissa vasta hiljattain. Kaksi seikkaa sai minut maksamaan sen kympin: pidän Antti Tuurin romaaneista ja novelleista ja minulla on niitä hyllyssä pitkä rivi, sekä kirjan nimi Elämä on ihanaa Pohjanmaalla. En ole asunut siellä sitten vuoden 1970 ja hieman epäilen että liekö, mutta halusin tietää onko Tuuri ladannut siihen edes hieman ironiaa.

Ei ollut ironiaa. Livet är härligt i Österbotten, sanoi tuotteitaan kerman kera nauttinut mansikanviljelijä Petolahdella (Petalax), kun Tuuri oli kesän ensimmäisiä marjoja hakemassa. Siitä ihanuus laajenee meriloheen, jonka säästämistä Tornionjokivarren turisteille kolumnissa varsinaisesti vastustetaan. Samalla Tuuri tuomitsee pyydä ja päästä -kalastuksen eläinrääkkäyksenä, kuten tekee jonkin kerran myös myöhemmissä jutuissa.

Tuurille ominaisella vähäeleisellä tavalla sarkastinen on kyllä kirjan avausjuttu Pohjalaisten alkuperästä, jossa hän esittelee musiikkimies Heikki Klemetin teoriaa pohjalaisten kantasukujen puolijumalallisesta alkuperästä, onnistuu sitomaan mukaan Heikki Ylikankaan teorian alenevasta säätykierrosta häjyilyn taustalla ja päätyy lopuksi arvelemaan mitä Vihtori Kosola olisi lausunut, jos olisi tuntenut Klemetin teorian: ”Näillä lakeuksilla ei pilkata puolijumalia.” – Pohjalainen huumori on kyllä aika krouvia ja omanlaistaan, minkä todistaa tarina Tuurista ja Heikki Turusesta paneelissa Joensuussa. Tuurin jutuille nauroi vain pohjalaislähtöinen professori.

Kirjan alaotsikko on Kirjoituksia kuudelta vuosikymmeneltä; Tuuri on paitsi saanut aikaan huiman määrän kirjoja ja muuta julkaistavaa, ehtinyt kirjoittaa uutterasti myös lehtiin: Kalevaan, Keskisuomalaiseen, Insinööriuutisiin, Suomen Kuvalehteen, Iltalehteen, Prismaan, ET-lehteen, Pohjalaiseen. Kolmisensataa kolumnia kirjan ilmestymiseen mennessä, on Tuurin oma arvio.

Ajankohtaisiin asioihin kantaa ottavat kolumnit saivat minut käyttämään sanaa tuoretuote. Harvoin sellaiset kestävät uudelleenjulkaisua ihan kovien kansien sisällä, monet olisi voinut jättää lehtiin. Lisäksi samat teemat toistuvat lähes samoin sanoin.

Minulle, joka siis luen mielikseni Tuurin fiktiota, kiinnostavimpia ovat ne jutut, jotka valaisevat hänen romaaniensa tai niistä tehtyjen elokuvien taustoja tai tarjoavat tuokiokuvia kirjailijan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Uusjulkaisun kestävät myös tekstit toisista kirjailijoista, kuten Aleksis Kivestä, Juhani Ahosta, Samuli Parosesta, Erno Paasilinnasta. (Hannu Mäkelän muistelmista voi lukea Mäkelän, Paasilinnan ja Tuurin seikkailuista.)

Tässä ovat vasta kovakantiset…

Sitten on sananvapaus. Vain yksi juttu on jäänyt julkaisematta, ja Tuuri kirjoittaa että hänen kohdallaan sananvapaus on toteutunut hyvin. Siitä yhdestä ja muutamasta toiseen lehteen päätyneestä hän kuitenkin pitää porua. ”Näyttää siltä, että sananvapaus käsitetään nyt joissakin lehdissä oikeudeksi sanoa asiat vain samalla tavalla kuin päätoimittajat niistä ajattelevat”, hän paheksuu.

Vuoden 1919 painovapauslain ja hallitusmuodon mukaan ”Suomen kansalaisella on sanan vapaus sekä oikeus kirjoituksen tai kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään sitä ennakolta estämättä”. Kyse on siis julkaisijan vapaudesta, ja voidakseen olla varma oman sananvapautensa toteutumisesta, ihmisen on siten perustettava oma julkaisu. Esimerkiksi lehtiyhtiössä yhtiön hallitus ottaa ja erottaa päätoimittajia, ja päätoimittajan tehtävänä on huolehtia lehden linjan noudattamisesta sekä viime kädessä päättää ja vastata sisällöstä. Toimittajat ovat kyllä taittaneet peistä journalistisesta vapaudesta, mutta painovapauslain nojalla sellaista ei ole.

Antti Tuurin tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Otava on ilmeisesti pitänyt kaikkia hänen sinne kantamiaan tekstejä julkaisukelpoisina ja tienannut niillä rahaa sen verran hyvin että myös tämä nyt käsillä oleva on julkaistu, vaikka sen myynti tuskin pääsi lähellekään Tuurin kirjojen tavanomaista myyntiä. Kustantajan ajatus kirjallisesta tasosta ja kirjailijan tekstit ovat kohdanneet konfliktittomasti.

Antti Tuuri, Elämä on ihanaa Pohjanmaalla. Kirjoituksia kuudelta vuosikymmeneltä. Otava 2021.